Anna itsellesi leporauha
Monissa Raamatun teksteissä meitä kehotetaan lepoon. Vanhan testamentin alkusivuilla kerrotaan, miten Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska sinä päivänä hän lepäsi kaikesta luomistyöstään (Mooseksen kirja 2:3). Uudessa testamentissa puolestaan Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matteus 11:28).
Sanotaan, että ilman yhtä lepopäivää viikossa ihmiset eivät olisi ennen jaksaneet, sillä työ oli fyysisesti raskasta. Mutta myös nykyajan työ on raskasta, joskin toisella tavalla kuin ennen. Lepopäivä on tämän päivän ihmiselle yhtä tärkeä kuin entisaikoina. Jokainen ihminen uupuu, ellei elämää tahdita työn ja levon rytmi.
Tänä päivänä työ kuin työ on ajoittain kuormittavaa. Työajat ja olosuhteet vaihtelevat ja työtahti voi toisinaan olla niin kiireinen, ettei taukojen pitämiselle tahdo löytyä työpäivän kuluessa aikaa. Eniten kiireen tunnetta aiheuttaa työpaikoilla henkilökunnan vähäisyys ja resurssien puute.
Lepo ja työasioista irrottautuminen on välttämätöntä, jotta keho pystyy täyttämään energiavarastonsa ja voimaantumaan uudestaan. Palautuminen estää työstressin uhkaa, ehkäisee terveysongelmia ja suojaa työuupumukselta. Ilman riittävää palautumisaikaa työn tulokset heikkenevät ja työssä jaksaminen alkaa olla koetuksella.
Palautumista tapahtuu työpäivän aikanakin, jos ruoka- ja kahvitauoista onnistuu pitämään kiinni. Sitä edistää niin ikään, jos eri työvaiheiden välissä on aikaa vaikkapa jaloitteluun tai rupatteluun työkavereiden kanssa.
Vuosiloman tarkoituksena on antaa työntekijälle kohtuullisen pitkä aika irrottautua työstä, mutta muulloinkin työpäivän jälkeen työajatuksista on viisasta pyrkiä eroon esimerkiksi puuhaamalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstä. Silloin eivät työasiat pyöri mielessä koko aikaa. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen pelaamalla lentopalloa kavereiden kanssa.
Me kaikki kohtaamme työssämme paljon asioita ja tilanteita, joihin emme itse pysty vaikuttamaan. Siksi itselleen kannattaa järjestää vapaalla edes vähän aikaa, jolloin kykenee tekemään, mitä itse haluaa ilman toisten ihmisten odotuksia tai vaatimuksia. Voi esimerkiksi opetella jotakin aivan uutta, joka ei liity työhön ollenkaan, kuten käsitöiden tekeminen, kieltenopiskelu tai uusi liikuntaharrastus. Samalla saa onnistumisen kokemuksia, joita ei ehkä työelämässä kovin usein saa.
Tärkeintä on kuitenkin tehdä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Ne saattavat vaatia vaivannäköä, mutta tukevat parhaiten ihmisen omaa hyvinvointia, koska silloin on mahdollista olla se ihminen, joka oikeasti haluaa olla.
Lomakauden alkaessa oman jaksamisen kannalta on hyvä pitää mielessä, ettei kesäloma ole vuodessa ainoa ajankohta, jolloin onnistuu irrottautumaan työstä. Arkiviikollakin voi käydä torikahveilla, tehdä kävelylenkin ystävän kanssa, nikkaroida tai vain istua ja ihastella luonnon kauneutta. Kesä jatkuu, vaikka loma loppuu. Raamatun sanoin, muista pyhittää lepopäiväsi.
Kirjoittaja
