Eivätkö hyväosaiset kykene katsomaan maailmaa heikoimman silmin?
Miksi Nokiasta tuli Nokia? Ei siksi, että olisi voitettu kännyköiden myyntiennätykset. Ei, Nokia loi ratkaisun, jolla puhelinyhteys saatiin syrjäisempäänkin kolkkaan Suomessa ja maailmalla. Uuden puhelintekniikan avulla jokainen pääsi osaksi yhteisöä.
Tänään Suomi on velkainen maa. Suomi on historiansa aikana ollut myös tunnollinen velanmaksaja. Ennen 1990-luvun lamaa valtiolla oli vain vähän velkaa, mutta tuo lama-aika ja sittemmin finanssikriisi sekä viimeisimpänä koronapandemia ovat kasvattaneet Suomen valtionvelkaa ennätyksellisen paljon. Jokaisen suomalaisen harteilla on lähes 30 000 euroa valtion velkaa.
Maan hallitus onkin ottanut päätehtäväkseen pysäyttää velanotto. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus tekee muutoksia työlainsäädäntöön, mittavia säästöjä julkishallintoon ja leikkauksia sosiaaliturvaan. Tosiasiassa lukuisat muutokset vaikuttavat kaikkien suomalaisten toimeentuloon, mutta eniten kärsivät pienituloiset. Useiden leikkausten kasaantuessa omalle kohdalle ei ajatus valtionvelan pienentymisestä taida tuoda paljoakaan lohtua.
Samalla hallitus näyttää käyvän ideologista kamppailua ay-liikettä vastaan. Vuosikymmeniä hyviä tuloksia saavutetulla sopimisen kulttuurilla on kuluneen vuoden aikana pyyhitty lattiaa. Hallitus perustelee uudistuksiaan talousvaikutuksilla ja työllisyyden parantamisella. Mutta kuten useat asiantuntijat ovat todenneet, toimilla ei ole juuri ollenkaan vaikutuksia työllisyyteen eikä valtion talouteen. Hallituksen toimenpiteiden seurauksena suomalainen työelämä on pikemminkin erkaantumassa pohjoismaisesta demokratiaan perustuvasta työmarkkinamallista.
Hallituksen esitykset pohjautuvat arvioihin, joiden mukaan työttömien toimeentulon heikentäminen johtaa automaattisesti työllistymiseen. Tämä on ajatuksena perin kummallinen. Yleisimpiä syitä työttömyyteen ei suinkaan ole työnteon vältteleminen, vaan osaamisvaje, ikä tai huono terveydentila. Tai yksinkertaisesti avointen työpaikkojen puute.
Lukuisat sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät vääjäämättä pienituloisuutta sekä lapsiperheköyhyyttä. Nykyisin noin 120 000 suomalaislasta elää pienituloisessa perheessä ja lasten köyhyys tulee kasvamaan. Tavoitellun talouskasvun sijaan köyhyyden lisääntyminen yhteiskunnassa tulee aiheuttamaan enemmän kuluja kuin säästöjä, inhimillisestä hädästä puhumattakaan. Sosiaalitukien leikkaamisella voi lisäksi olla jopa ylisukupolvisia seurauksia. Näin kävi 1990-luvun laman aikana. Nuo laman lapset ovat nyt aikuisia ja jälleen valtio on pettämässä heidät. Voiko olla niin, etteivät hyväosaiset kykene katsomaan maailmaa heikoimman silmin?
Kirkon näkökulmasta ihmisen arvo ei perustu hänen työmarkkinakelpoisuuteensa tai tuottavuuteensa. Oikeus elää hyvää, yhteisöllistä elämää ei saa olla riippuvaista taloudellisesta asemasta. Eikä oikeudenmukaisesti toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisarvoa mitata sillä, millaista hyötyä ihminen yhteiskunnalle tuottaa. Ihmisen pärjääminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla, se on yhteisöllinen voimannäyte. Aivan kuten Nokia aikoinaan osoitti.
Hallituksen toimien myötä on riskinä, että yhteiskunnan tukijärjestelmät tulevat rajoittumaan minimiin. Jos tällainen kehitys jatkuu, yhteiskunnan tukiverkostot saattavat tulevaisuudessa nojata entistä enemmän perheen, vapaaehtoisten auttajien ja esimerkiksi kirkon palveluiden varaan. Vapaaehtoistoimintaan nojaava yhteiskunta on kuitenkin hauras ja epävarma toimija. Hyvän ihmiselämän edistäminen on valtion tehtävä, sillä valtio on olemassa ihmisiä varten, eivät ihmiset valtiota varten.
Kirjoittaja
