Hyvää uutta vuotta
Vuosi 2025 alkaa poliittisen ja taloudellisen epävarmuuden merkeissä. Yhdysvaltain presidentiksi palaa Trump, kun samaan aikaan Eurooppa kamppailee geopoliittisen paineen keskellä.
2020-luku on vasta puolessa välissä, mutta jo tähän mennessä olemme kokeneet monta ennen näkemättömäksi ja mahdottomaksi luultua tapahtumaa: koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, energiakriisi ja inflaation myötä hintojen raju nousu sekä Suomen luopuminen vuosikymmenten sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Olemme nähneet ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuuliennätyksiä, myrskytuhoja, rankkasateita, kuivuutta ja kuumuutta jopa pohjoisella pallon puoliskolla.
Olemme myös joutuneet tekemään töitä toisin, opiskelemaan toisin, kohtaamaan toisiamme toisella tavalla kuin ennen. Etäyhteydet ovat luoneet uuden kielen sekä sekoittaneet työ- ja yksityiselämän rajat. ”Anteeksi, putosin linjoilta”, ”Se oli vain vanha käsi.” Muutama vuosi sitten kukaan ei olisi ymmärtänyt, mitä nuo ilmaisut tarkoittavat. Eikä enää tarvitse punastella, kun etäkokouksessa tajuaa, että mikrofoni onkin jäänyt auki toilettitauon ajaksi tai kamera näyttää livekuvaa sotkuisesta keittiöstä.
Kuluva vuosikymmen jättää todennäköisesti pysyvimmät jäljet niihin, joiden lapsuus tai nuoruus on osunut vuosikymmenen alkuun. Tämä aika ei ole ollut heille uusi normaali, vaan ainoa kokemus arjesta. He elävät entistä enemmän digimaailmassa ja toimivat mobiilissa. Sosiaalisen median vaikuttajat ovat heille tärkeimpiä tiedonlähteitä. Nuorten varttuessa heidän maailmansa alkaa olla yhä enemmän meidän kaikkien maailmankuva. Piirtyykö meistä enää me, on kiinni siitä, osaammeko luoda yhdessä olemisesta uuden normaalin muuttuneessa maailmassa.
Viime vuosina on havahduttu siihen, että yhä suurempi joukko ihmisiä voi huonosti, vaikka monet elämän perusasiat ovat paremmin kuin koskaan. Varsinkin nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt. Nuoret kokevat, että puutetta tässä ajassa on erityisesti tulevaisuudennäkymistä ja toivosta.
Tulevaisuuden pohtimisen sijaan elämän merkitys pitäisi kyetä näkemään tässä ja nyt. Meidän tulisi nauttia siitä mitä meillä on, ei pelätä tulevaa. Kuten tasavallan presidenttimme uudenvuoden puheessaan totesi, pessimismi johtaa toimimattomuuteen, optimismi toimintaan ja realismi ratkaisuun. Historiansa aikana ihmiset ovat selviytyneet paljon pahemmista aikakausista. Lähimenneisyydessä onnistuimme selättämään maailman laajuisen pandemiankin.
Tulevaisuuttamme rakennamme itse joka päivä. Huhtikuussa käymme kunta- ja aluevaalit. Meidän aikuisten on annettava lapsille ja nuorille esimerkkiä siitä, että äänestäminen ja yhteisten asioiden hoitaminen ovat koko kansakunnan etu.
Lopulta kaikki riippuu meistä itsestämme. Siitä, miten me kykenemme kohtaamaan toisemme ja käsittelemään vaikeita tilanteita. Vastuumme on yhteinen, eikä vastuuta voi ulkoistaa seuraaville sukupolville, eikä viranomaisille, ei päättäjille, ei edes medialle.
Meidän aikuisten tehtävänä on luoda nuorille uskoa tulevaan. Kantakaamme toinen toistemme taakkoja ja tehkäämme siten tästä vuodesta entistä parempi. Yhdessä.
Kirjoittaja
