Hyvinvoinnin keskellä paasto palauttaa meidät kristinuskon ytimeen
Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä on juhlittu jo 100-luvulla, joulua vasta 300-luvulta lähtien. Pääsiäisessä ja sitä edeltävässä pitkäperjantaissa ei ole kysymys vähemmästä kuin kristinuskon synnystä. Hiljaisen viikon aikana käydään läpi tunteiden koko skaala. Kun kaikki näyttää olevan murheellisesti lopussa ja edessä on pelkkää pimeyttä, alkaakin odottamattomalla tavalla tapahtua jotain ihmeellistä ja vapauttavaa.
Kristinuskon tarina on hämmästyttävä. Aasilla ratsastavan puusepän opeista syntynyt ja aluksi vainottu ruohonjuuritason liike toteutti pehmeän vallankumouksen alhaaltapäin ja saavutti merkittävän aseman yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Mikään muu liike tai ideologia ei ole ollut yhtä menestyksekäs. Kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan. Siihen sisältyi alusta asti ajatus, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan silmissä, olipa hän orja tai keisari.
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen kristityt alkoivat kerätä tapahtumapaikalta talteen Jeesukseen liittyviä pyhäinjäännöksiä. Monien vaiheiden kautta mm. Notre-Dame de Paris’n aarrekammiossa on tallessa Jeesuksen ennen ristiinnaulitsemista käyttämä orjantappurakruunu, Kristuksen ristin katkelma ja naula. Merkittävin ja eniten tutkittu pyhäinjäännös on Italian Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina. Sitä on monesti väitetty keskiaikaiseksi väärennökseksi, ja on totta, että niin käärinliinasta kuin muistakin Jeesuksen pyhäinjäännöksistä on tehty paljon kopioita.
Torinon pellavakankaisessa käärinliinassa näkyy ristiinnaulitun miehen hahmo. Uusimmat 2020-luvulla tehdyt ajoitusmenetelmät osoittavat, että Torinon käärinliina on lähes sadan prosentin varmuudella peräisin Jeesuksen ajan Lähi-idästä. Monet skeptikot ja jopa ateistiset patologit ovat jo vuosikymmeniä todenneet, ettei käärinliinan ruumiskuva ole maalattu, vaan se on aito traumakuva kuolleesta ja mahdollisesti ristiinnaulitusta ihmisestä. Käärinliinassa näkyy esimerkiksi kylkihaava, naulanjäljet, orjantappuran pistot sekä ruoskimisen jäljet. Liinalta on lisäksi löydetty Palestiinan alueelta peräisin olevaa siitepölyä sekä voiteluaineita ja yrttejä, joita on käytetty 2000 vuotta sitten Lähi-idässä. Lukuisissa testeissä on osoitettu, että kuvajainen on syntynyt lyhytkestoisen voimakkaan koronapurkauksen seurauksena. Erittäin voimakas ruumiista tullut säteily selittäisi myös sen, miksi ruumiskuva on joissakin kohdissa röntgenkuvan kaltainen. Mutta koska Torinon käärinliina liittyy nimenomaan Jeesukseen, sen aitoutta kiistetään loputtomasti. Jos kyse olisi vaikkapa Aleksanteri Suuresta, kukaan ei epäilisi esineen aitoutta murto-osalla siitä tietomäärästä, mitä Torinon käärinliinasta on saatu.
Kristitylle selitys on luonnollinen. Kankaan kuva on syntynyt ylösnousemuksen hetkellä. Torinon käärinliinan säilyminen näihin päiviin asti on jo itsessään suuri ihme, sillä vasta nyt tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet niin pitkälle, että meillä on todelliset keinot tutkia sitä.
Pääsiäisen tapahtumia edeltää paaston aika. Hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä paastoamiseen onkin erityisen hyvät perusteet. Kristillisessä paastossa ei ole tarkoitus laihtua, vaan kyse on hengellisestä harjoituksesta. On kummallista, miten paljon panostamme työuraan, harrastuksiin ja materiaaliseen hyvinvointiin, ja miten vähän olemme valmiita harjoittelemaan tullaksemme paremmiksi ihmisiksi. Hengellisessä paastossa pysähdytään arkisesta olemisesta ja keskitytään pohtimaan omaa suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin. Sisäänpäin kääntymisen tarkoitus on tutkiskella itseä vilpittömästi. Millainen minä olen? Miten kohtelen lähimmäisiäni? Kykenenkö rakastamaan lähimmäistäni kuin itseäni? On totta, ettei Ihmistä saastuta se, mikä menee suusta alas, vaan se, mikä tulee sieltä ulos. Hiljentyessämme voimme katsoa Jeesukseen Kristukseen kuin ihmisyyden alkukuvaan, ja siinä valossa oppia näkemään toinen toisemme.
Kirjoittaja
