Irtisanomistilanteen muistaa aina
Suomen talous on kääntymässä taantumaan. Siitä kertovat yhä lisääntyvät uutiset erilaisten organisaatioiden muutosneuvotteluista. Suomessa on tällä hetkellä noin 250000 työtöntä työnhakijaa, yli 10000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Suurin osa heistä on joutunut työttömäksi tahtomattaan. Irtisanomisista kertovien uutisten, tilastojen ja lukujen takana on yhtä monta tarinaa kuin on ihmistä.
Kun työpaikalla käynnistyvät yt-neuvottelut, alkaa tapahtua paljon muutakin. Ihmiset alkavat keskustella kuiskaten. Päälliköiden ilmeet ja lauseen puolikkaat aiheuttavat arvailuja. Flunssaiset miettivät, uskaltaako jäädä kotiin sairastamaan. Kaikkien työteho laskee. Kun sitten tavallisena työpäivänä tulee kutsu esihenkilön huoneeseen, alkaa sydän hakata. Nytkö?
Irtisanomisen hetkellä ihmisen vastaanottokyky saattaa lukkiutua niin, ettei juurikaan muista, mitä itse asiassa sanottiin. Sen muistaa kuitenkin ikuisesti, miten siinä tilanteessa esihenkilöt irtisanottavaa kohtelivat. Tunnetilasta jää pysyvä muistijälki. Jotta tilannetta voi puida jälkikäteen, on hyvä mahdollisuuksien mukaan ottaa luottamusmies tueksi esihenkilön puheille mentäessä. Luottamusmiehen kanssa voi jälkikäteen käydä tilannetta yhä uudelleen läpi.
Irtisanominen on työntekijän kannalta yleensä raju ja raskas prosessi. Vaikka tilanne on ikävä, siitä huolimatta irtisanottavalla on työvelvoite voimassa koko irtisanomisajan. Toisinaan työnantaja voi toki vapauttaa työntekijän työvelvoitteesta. Vaikka työvelvoite päättyisi, työntekijälle tulee maksaa palkkaa irtisanomisajalta.
Järki sanoo, että irtisanomisten perimmäiset syyt ovat perusteltuja. Toiminta ei tuota toivottua tulosta. Silti irtisanominen tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun tietää tehneensä työnsä hyvin. Irtisanottu ihmettelee aiheesta, miksi juuri hän joutuu lähtemään. Onkin tärkeää saada työnantajalta selitys, jonka kanssa pystyy elämään, sillä irtisanomistaan joutuu selittämään jatkossa monta kertaa läheisilleen, rekrytoijille tulevissa työhaastatteluissa, ja itselleen.
On kohtuutonta vaatia, että ihminen pystyisi hallitsemaan itsensä täysin niin poikkeuksellisessa tilanteessa kuin irtisanominen on. Sen sijaan on inhimillistä, että tunteet vaihtelevat paniikista pettymykseen. Mistä löytyy uusi työpaikka, miten käy perheen talouden? Miten säilyttäisi uskon omaan ammattitaitoonsa ja itseensä, kun ei tällekään työnantajalle enää kelvannut?
Vastoinkäymisen hetkellä on lupa surra. Ei kannata yrittää liian nopeasti mennä eteenpäin, jos todellisuudessa tuntee katkeruutta, vihaa, toivottomuutta tai vaikka häpeää. Aikalisä on paikallaan.
Mutta ihmisen mieli on kuin taivas, jossa tunteet ovat ohi lipuvia pilviä. Siksi ihminen on myös selviytyjä. Jonain päivänä huomaa, ettei työpaikan menetys olekaan koko ajan ajatuksissa, tilalle on tullut jotain muuta, ehkäpä jo suunnitelmia tulevaisuudesta. Ajoittain voi jopa kokea pieniä onnen hetkiä ja innostustakin uuden edessä.
Kun uutta työtä ryhtyy hakemaan, on hyvä pohtia valmiiksi, miten kertoa potkuista tuleville työnantajille. Uudelle työnantajalle ei ole syytä lähteä purkamaan pettymyksiään. Eikä ensinkään ole järkevää mustamaalata ketään, ei edes sivulauseissa. Luottamuksellisesti puhuttu voi mennä vääriin korviin ja kääntyä kertojaa itseään vastaan. Sen sijaan kannattaa kertoa, mitä irtisanomisprosessi opetti. Näkökulmaa vaihtamalla voi oivaltaa, että lopulta irtisanomisesta koitui myös hyviä asioita.
Tosiasiassa irtisanomisissa vähennetään tai uudelleen organisoidaan työtehtäviä, eikä sellainen muutosprosessi saisi heikentää kenenkään ihmisarvoa. Itselleen on hyvä muistuttaa omasta kyvystä selviytyä, onhan aikuisen ihmisen elämässä ollut ennenkin vastoinkäymisiä, ja kaikista aallokoista on selvitty. Irtisanomisesta huolimatta elämä kantaa ja kannattelee yhä.
Kirjoittaja
