KIRKASTA PERUSTEHTÄVÄSI
Suomessa yhteiskunnallinen arvokeskustelu, taloudellinen epävarmuus ja maailman poliittiset turbulenssit heijastuvat meihin kaikkiin, tavalla tai toisella. Polarisaatio näkyy niin mediassa kuin työyhteisöissä, mikä lisää työntekijöiden kuormitusta. Mielipiteet kärjistyvät, ja erityisesti tällä hetkellä kirkollisten alojen työntekijöiltä odotetaan vastauksia haastaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Miten säilyttää työhyvinvointi ja työrauha, kun odotuksia ja paineita tulee monesta suunnasta?
Kutsumus antaa työlle merkityksen, mutta arjen kiireessä perustehtävä voi hämärtyä.
On olennaista kysyä: Miksi ja millä keinoin teemme työtämme? Mikä on perustehtävämme? Ilman yhteistä ymmärrystä työ voi muuttua reaktiiviseksi ja uuvuttavaksi. Jokainen organisaatio tarvitsee selkeän suunnan, joka ei horju ulkopuolisten paineiden alla, vaan ohjaa työntekijöitä keskittymään olennaiseen.
Työhyvinvoinnin ja työrauhan ylläpitämiseksi perustehtävä on pidettävä kirkkaana ja siihen tulee palata säännöllisesti. Perustehtävää pidetään helposti itsestäänselvyytenä, mutta näin ei saisi olla. Kun työntekijä kokee työnsä merkitykselliseksi ja ymmärtää sen osana suurempaa kokonaisuutta, myös hyvinvointi vahvistuu.
On tärkeää tunnistaa, mihin voi vaikuttaa – ja hyväksyä, mihin ei voi. Yhteiskunnan keskusteluja ei voi hallita, mutta oman työn suuntaa voi. Selkeä perustehtävä auttaa rajaamaan työtä ja välttämään ylikuormitusta. Kaikkeen ei tarvitse ottaa kantaa, eikä kaikkea voi kantaa yksin. Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan viisautta keskittyä siihen, mikä on aidosti merkittävää ja kestävää.
Työyhteisö on voimavara, joka kannattelee myös paineiden keskellä. Hyvinvointi syntyy siitä, että jokainen kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Ristiriitojen keskellä on hyvä kysyä: Rakennanko työyhteisössä luottamusta ja ymmärrystä, vai vahvistanko jakolinjoja? Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii tietoista panostusta, lempeyttä ja kykyä kuunnella myös eri tavoin ajattelevia.
Työntekijöiden hyvinvointi perustuu siihen, että tiedämme, miksi teemme työtämme ja keskitymme olennaiseen. Suunnan kadottaminen uuvuttaa, mutta perustehtävän kirkastaminen tuo voimaa ja rauhaa.
Kirjoittaja
