Kristinusko ei kieltämällä meistä lähde
”Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan”, lausui aikoinaan suomalainen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Nämä totuuden sanat ovat vaarassa unohtua, kun seuraa vallitsevaa uskontokeskustelua.
Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu edelleen yli 65 % väestöstä, 3,6 miljoonaa suomalaista. 25 % ihmisistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Julkinen keskustelu osoittaa kuitenkin, kuinka ohutta kulttuurimme tuntemus on, uskonnon tuntemus vielä ohuempaa. Eikä sivistystämme edistä se, että alamme varoa historiaamme uskonnollisten vaikutteiden pelossa.
Kristinusko liittyy tiiviisti länsimaiseen kulttuuriin ja historiaan, ja nuo kristilliset juuremme näkyvät monin tavoin edelleen suomalaisten arjessa, haluamme sitä tai emme. Vai pitäisikö kalentereista poistaa sellaiset vapaapäivät kuin joulupäivät, uudenvuodenpäivä, pääsiäinen tai juhannus? Tai kaikki sunnuntaipäivät, jotka suurelle osalle tarkoittavat palkallisia vapaapäiviä. Sunnuntai, jos mikä, on kristillinen lepopäivä. Siitä tuli kristittyjen kokoontumisen päivä, koska Jeesuksen ylösnousemuksen päivä pääsiäisenä oli juuri sunnuntai. Joulunaika lähestyy, ja altistumme kristillisille vaikutteille jopa ruokakaupassa, ellemme sitten aseta kaikkea jouluun liittyvää kaupoissa myyntikieltoon.
On tullut tavaksi väittää, että uskonto on pahan alku ja juuri sekä edistyksen jarru. Syyllistäjät kääntävät totuuden kuitenkin päälaelleen. Kristinusko ei perustu Vanhaan testamenttiin, vaan Uuden testamentin Jeesuksen opetuksiin. Oppina se on äärimmäisen humaani.
Martti Luther oli 1500-luvulla elänyt saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät reformaation katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen. Luther opetti, että ihminen on luotu tekemään työtä. Työn tarkoitus on hankkia jokapäiväinen elanto itselle ja läheisille. Lutherin mielestä kaikki rehellinen työ on arvokasta ja samanarvoista. Työn tarkoitus on olla hyödyksi yhteiskunnalle. Luther korosti myös, ettei työ saa olla kaiken mitta eikä elämän ainut sisältö. Siksi työnantaja ei saa tuottavuuden varjolla vaatia työntekijältä kohtuutonta työpanosta. Ihminen tarvitsee työn vastapainoksi lepoa, vapaata ja virkistystä. Näillä Lutherin opeilla on luotu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli. Pohjoismaiden lippujen risti symbolisoi nimenomaan kristinuskoa.
Luther vaati, että Raamattua on voitava jokaisen lukea omalla kielellään. Siitä syystä uskonnon opetus takasi aikoinaan, että suomalaiset oppivat lukemaan. Yhteiskuntaamme kannattelevat arvot, kuten heikoimmista välittäminen ja yhteisöllisyys, juontavat juurensa kristillisestä opetuksesta. Ehkäpä siksi Suomi on vapaaehtoistyön ja talkoohengen mallimaa. Myös monet lait ja yhteiskunnalliset normit ovat saaneet vaikutteita kristillisestä ajattelusta, esimerkiksi perhesiteet ja ihmisoikeudet.
Kristinusko on koko länsimaisen etiikan ja moraalin pohja. Tuskin kukaan tosissaan haluaa pyyhkiä pois historiastamme sellaisia taiteilijoita kuin Michelangelo, Leonardo da Vinci tai Simberg, tai säveltäjiä kuten Händel, Bach tai Sibelius, joiden kaikkien taide ammentaa kristillisestä perinteestä. Yhä tänä päivänä useat taiteilijat saavat inspiraatiota kristillisyydestä. Radiossa kuultavissa iskelmäkappaleissa kuulee tuon tuostakin hengellistä sanoitusta. Eikä suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi tuntea, jos ohittaa kirkollisen rakentamisen perinteet.
Emme pääse pakoon luterilaista taustaamme, siksi on hyvä tuntea se. Nyt onkin syytä lyödä jarrua uskontokeskustelulle, nauttia kulttuurista ja ihmetellä yhdessä niitä kertomuksia, joista eri teokset ovat saaneet vaikutteita. Ollaan ylpeitä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja luonnosta, mitä Raamatun oppien mukaisesti olemme osanneet viljellä ja varjella. Ja mikä rauha, hiljaisuus ja pehmeä pimeys joulunaikaan meitä ympäröi! Koko luonto lepää ja joulun ilosanoma kruunaa kaiken.
Kirjoittaja
