Mitä on olla ihminen tekoälyn aikana?
Tekoälyn mahdollisuuksista alettiin keskustella jo 1950-luvulla, mutta vasta nyt se on osa meidän jokapäiväistä elämäämme. Tekoäly toimii taustalla jo monissa julkishallinnon palveluissa, mutta myös verkkokaupat, suoratoistopalvelut ja hakukoneet käyttävät sitä.
Esimerkiksi Google Maps osaa neuvoa meille tekoälyä hyödyntämällä optimaalisen reitin, mihin ikinä olemmekaan matkalla. Samalla tavalla musiikin suoratoistopalvelu Spotify oppii tarjoamaan meille mieltymystemme mukaisia kappaleita kuunneltavaksi.
Tekoäly onkin jo vahvasti osa digitaalisia tuotteita ja palveluita, mutta se alkaa olla yhä enemmän mukana myös fyysisissä tuotteissa, kuten uusissa autoissa tai lääketieteessä, jossa tekoälyä käytetään diagnoosien tekemiseen ja hoitotarvearvioinneissa. Tekoälyn keskusteluominaisuutta on puolestaan hyödynnetty mm. nuorten suosimassa matalan kynnyksen mielenterveyspalvelussa, Sekasin-chatissa.
Tekoälystä ei kuitenkaan ole aivan mihin tahansa. Se ei ymmärrä tunteita samalla tavalla kuin ihmiset, eikä se voi tehdä luovia päätöksiä tai arvioida moraalisia kysymyksiä, eikä se myöskään osaa tarkistaa tiedon paikkansapitävyyttä.
Tekoälyn käytön yleistyminen on samalla herättänyt eettisiä kysymyksiä, kuten yksityisyyden suoja, syrjintä ja päätöksenteon läpinäkyvyys. Jos tekoälyjärjestelmät eivät ole huolella suunniteltuja, ne voivat vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai mahdollistaa laajemman valvonnan ja ihmisten kontrollin, mikä voi koitua yksilönvapauden ja demokratian uhaksi.
Euroopan neuvosto on hyväksynyt ensimmäisen sitovan kansainvälisen tekoälysopimuksen. Sopimuksessa vaaditaan muun muassa sitä, että tekoälyjärjestelmät eivät saa vaarantaa demokraattisia instituutioita tai toimintoja.
Vatikaani puolestaan julkaisi 28. tammikuuta merkittävän asiakirjan nimeltä ”Antiqua et Nova: Huomautus tekoälyn ja ihmisälyn välisestä suhteesta.” Asiakirja tarjoaa eettiset ohjeet tekoälyn kehittämisestä ja käytöstä. Se on suunnattu kaikille, jotka tunnustavat tarpeen ohjata tieteellistä ja teknologista kehitystä kohti ihmisen ja yhteisen hyvän palvelemista.
Asiakirja tunnustaa tekoälyn suuret mahdollisuudet eri aloilla, kuten koulutuksessa, taloudessa, työvoimassa ja terveydenhuollossa. Samalla se korostaa tekoälyn vakavia vaikutuksia, joita sillä voi olla eri aloilla, esimerkiksi sodankäynnissä itsenäisesti toimivat asejärjestelmät, ihmissuhteissa sosiaalinen eristäminen ja manipulointi tai työntekijöiden eriarvoisuus ja digitaalinen valvonta, ylipäätään liiallinen tiedonkeruu ihmisistä. Asiakirja rohkaisee ihmisiä edistämään tasapainoista lähestymistapaa tekoälyyn ja sen tavoitteena on varmistaa, että tekoäly on ihmiskuntaa ja yhteistä hyvää palveleva työkalu.
Jo nyt tekoäly on muuttanut ja tulee vielä monin tavoin muuttamaan työelämää. Tekoälyn avulla voidaan automatisoida rutiinitehtäviä, mikä säästää aikaa ja vaivannäköä. Historiasta tiedämme kuitenkin, että aina kun olemme automatisoineet työvaiheita, olemme myös menettäneet jotain.
Kun rutiinit työpöydältä katoavat, mitä jää jäljelle? Päivät alkavat täyttyä suunnittelupalavereista ja projekteista, jotka eivät johda mihinkään. Onkin riski, että työstä alkaa kadota merkityksellisyys. Suomalaisille luterilainen työmoraali on syvään juurtunut, mutta entä jos työn tuloksia ei enää näe? Mitä on olla ihminen tekoälyn aikana, kun työ voi olla hyödyllistä, muttei ihmiselle itselleen enää merkityksellistä?
Unohtaa ei sovi sitäkään, että tekoälyn käytön laajeneminen lisää energian kulutusta, joka saattaa olla vakava riski ympäristön kestävyydelle. Ei ehkä tule ajatelleeksi, että vaikka paperipinoista on päästy eroon, ei datan käyttökään ole ilmaista. Pelkästään Suomen noin 6 miljoonaa puhelimen laturia kuluttaa vuodessa yhtä paljon energiaa kuin 3500 kerrostaloasunnon vuotuinen energiankulutus.
Tekoäly on kuitenkin jo täällä. Parhaimmillaan se voi luoda uusia työtehtäviä, joita emme vielä osaa kuvitella. Varmaa kuitenkin on, että tekoälyn aikakausi edellyttää uudenlaista osaamista ja asennetta. Siksi on tärkeää, että työyhteisöissä investoidaan henkilöstön koulutukseen, jotta ihmiset voivat löytää uusia rooleja ja tehtäviä tekoälyn rinnalla, ja kokea muuttuneessa työssään merkityksellisyyttä.
Kirjoittaja
