Palkansaajien kurittamisen sijaan katse talouskasvuun
Suomen valtiolla on velkaa 162,15 miljardia euroa. Suomi olemme me, kansalaiset, joten jokaista Suomen asukasta kohden velkaa on 28860 euroa. Olemme ajautuneet kauas muiden pohjoismaiden taloustilanteesta. Esimerkiksi Ruotsin valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 30 %, kun Suomessa ollaan 70 prosentissa. Suomen velkaantumiskehitykseen on jo puuttunut sekä EU-komissio että kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Mitä on tapahtunut Suomelle, yhdelle maailman parhaista maista?
On palattava peruskysymysten ääreen. Miksi jotkut maat ovat köyhiä ja toiset rikkaita? Tavallisesti rikkaissa maissa on ennakkoluulottomasti investoitu tuottavuutta parantavaan tekniikkaan ja väestö on koulutettua. Työn tekemisessä osataan hyödyntää innovaatioita ja työntekijät ovat sekä osaavia että motivoituneita tekemään ja kehittämään omaa työtään. Työolosuhteet ja työehdot ovat työntekijämyönteisiä, jolloin toimeliaisuuden seurauksena koko yhteisö hyötyy ja talous kasvaa. Vaurauden myötä lisääntyvät ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja sukupuolten tasa-arvo, resursseja riittää jopa ympäristöstä välittämiseen.
Maailmanpankin teettämien tutkimusten mukaan ns. keskiluokan tulojen kasvaessa myös köyhimmän väestönosan elinolot paranevat. Samaan tulokseen ei päästä maissa, joissa talous on kunnossa, mutta tuloerot ovat suuret. Eli jos vain rikkaat rikastuvat, koko väestön olosuhteet eivät parane. Tästä ovat esimerkkeinä useat öljytuloilla rikastuneet maat. Sen sijaan pohjoismaat ovat olleet hyviä esimerkkejä siitä, että pienet tuloerot ja hyvinvoiva keskiluokka vetää mukanaan parempaan elintasoon myös köyhimmät kansalaiset.
Viime vuosina on kuitenkin ollut ikävää kehitystä Suomessakin. Maan rikkaimmat ovat irtautuneet muun väestön tulo- ja varallisuuskehityksestä. Samalla alimmissa tuloluokissa ollaan yhä enemmän viimesijaisen toimeentuloturvan ja jopa ruoka-avun varassa. Hyvinvointierot väestöryhmien välillä ovat kasvaneet, mikä on vaarantanut kansalaisten yhdenvertaisuuden. Kaikille ulottuvat hyvät ajat mahdollistavat empatian ja yhteisöllisyyden, huonot ajat nostavat ihmisten pahimmat puolet esiin. Kansakunta on alkanut jakautua meihin ja niihin, jotka luokitellaan ulkopuolisiksi.
Suomessa teollisuustuotanto ei ole kasvanut pitkään aikaan, rakentaminen on supistunut ja myös palvelualojen kasvu hiipuu. Suomen Pankin ennusteen mukaan bruttokansantuotteen kasvu tulee olemaan kuluvana vuonna vain 0,2 %. On selvää, että Suomen velkaantuminen tulee saada loppumaan ja Suomen pitää luotsata itsensä takaisin hyvinvointivaltioiden joukkoon. Palkansaajien kyykyttämisen ja kansalaisten elämää kurjistavien leikkaustoimenpiteiden sijaan päättäjien tulisikin jämäkämmin tehdä talouskasvua tukevia päätöksiä. Investointeja sekä työtekoa tukemalla ja oikeudenmukaisen verotuksen kautta on mahdollista saavuttaa talouskasvun tie ja siten ylläpitää yhteiskuntaa, jossa heikoimmistakin pidetään huolta.
Levottomien aikojen ja jopa sodanuhkan keikuttaessa jokaisen arkea, meidän tulisi muistaa, että yhteiskuntamme on juuri niin vahva kuin heikoin väestönosa on. Kun hyvinvointivaltiota on tarve puolustaa, me emme tee sitä ideologian emmekä valtion vaan rakkaittemme vuoksi.
Kirjoittaja
