PSALMISTA 103

20.10.2023

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu yhdessä sopimiseen. Yhteiskuntaamme on rakennettu vuosikymmenten saatossa siten, että kaikki on pyritty pitämään samassa veneessä ja kaikkien ääntä on kuultu päätöksenteossa. Nimittäin. Ne, jotka kyydistä tippuvat, löytyvät edestämme tulevaisuudessa – tavalla tai toisella.

Valtioneuvoston kesäkuussa julkistama uusi hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” on synnyttänyt pyörremyrskyn, joka ei näytä laantumisen merkkejä. Siitä seurannut yhteiskunnallinen keskustelu millä tahansa tasolla on osoittanut, että keskinäinen luottamus tuntuu olevan nyt vähintäänkin koetuksella. Hallituksen kannattaisi olla luottamuksen tilasta erityisen huolissaan, koska se on yhteiskunnassamme tärkeämpi asia kuin yksikään hallitusohjelmaan merkitty kirjaus.

Luottamuksen vahvistaminen lisää oikeudenmukaisuutta. Mikäli olemme kokeneet tulleemme kuulluksi, meidän on helpompi hyväksyä meitä koskevia tehtyjä päätöksiä. Kun toiminta on johdonmukaista, päätöksenteko ja viestittäminen läpinäkyvää, voimme luottaa siihen, että kaikki pelaavat samoilla pelisäännöillä. Luottamus on avointa dialogia ja tasavertaista yhteisöllisyyttä. Kun saamme kokemuksia siitä, että meihin luotetaan, voimme osoittaa luottamusta myös muille.

Mitä enemmän sovimme yhteisesti, sitä enemmän meillä on keskinäistä luottamusta. Mitä enemmän meillä on luottamusta, sitä enemmän meillä on hyvinvointia. Mitä enemmän meillä on hyvinvointia, sitä enemmän meillä on motivaatiota, intoa sekä uskoa tulevaisuuteen.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tunnetaan siitä, että ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet voida hyvin ja menestyä. Näin ei tietenkään täysin ole, mutta sen toivoisi olevan poliittisen päätöksenteon lähtökohtana. Hallitusohjelmaa lukiessa tulee mieleen väkisinkin ajatus: onko hyvinvointiyhteiskunnastamme tulossa hyväntekeväisyysyhteiskunta?

Hyvinvoivan yhteiskunnan yksi peruspilareista on vahva ammattiyhdistysliike. Suomessa liikkeen suunta on ollut aina sama ja tulee myös olemaan. Nyt jos koskaan onkin ay-liikkeen aika lisätä näkyvyyttään ja nostaa profiiliaan. Uuteen hallitusohjelmaan kirjatut työehtoja heikentävät merkinnät ovat meille tärkeä muistutus siitä, ettei mikään ole pysyvää. Emme voi tuudittautua siihen, että nykyiset työehtomme olisivat ikuisia ja työntekijöillä aina yhtä vahva asema työelämässä. Meidän täytyy taistella oikeuksistamme myös tulevaisuudessa. Nyt jos koskaan onkin järjestäytymättömien palkansaajien aika liittyä liittoon, sillä ”yksin voi kyllä pyytää, mutta joukolla voi vaatia.”

Kateeksi ei käy kansanedustajia. Tällä hetkellä kaikki huutavat päällekin, eikä kukaan tunnu kuunetelevan ketään. Kaikki yrittävät olla oikeassa. Hallitus yrittää runnoa tavoitteensa nopeasti läpi, sillä ennemmin tai myöhemmin valta vaihtuu, ja kun tuuli käy heidän ylitseen, ei heitä enää ole eikä heidän asuinpaikkansa heitä enää tunne.