Pyhät kokemukset säilyvät ajasta toiseen
Lähes jokaiselle suomalaiselle jokin asia on pyhä. Pyhä on jotain, jota kunnioitetaan. Useimmille pyhiä asioita ovat läheiset ihmiset, koti ja ihmisarvo. Monille luonto on pyhä. Tähtitaivasta katsellessa voi aistia pyhän läsnäolon.
Arjen kiireessä pyhä ei ehkä tule mieleen muulloin kuin paikannimiä auton navigaattoriin tavattaessa tai kun edessä on arkipyhävapaa. Matkaatko joulunpyhiksi Pyhäsalmelle tai peräti Pyhälle laskettelemaan? Vai pilkille jollekin Suomen 39 Pyhäjärvestä?
Arvioidaan, että jopa puolet ihmisistä on elämänsä aikana kokenut jotakin yliluonnollista, selittämätöntä. Näistä kokemuksista kuitenkin mielellään vaietaan, koska ne ovat kovin henkilökohtaisia. Pyhän kokemuksia kuvataan usein niin, että yhtäkkiä tulee tunne paljon suuremman voiman läsnäolosta, tuon voiman lempeästä vaikutuksesta elämään. Pyhän kokemisesta sieluun tulee rauha, tunne siitä, että on turvassa. Useimmiten pyhän kosketus on ohikiitävä hetki, mutta ihminen muistaa sen loppuelämänsä ajan. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matteus 28:20)
Tieteen avulla on jo vuosisatoja yritetty selvittää maailmankaikkeuden salat. Mutta tiede on omia virhepäätelmiään korjaava metodi, ei maailmankuva. Tiede ei kata kaikkia todellisuuden ilmiöitä, aivan kuten ei karttakaan ole yhtä kuin maasto. Tieteen avulla ei myöskään voida selittää ihmisen tai luonnon olemassaolon tarkoitusta, elämän merkitystä. Ehkä siksi on palattava etsimään vastauksia sieltä, josta olemme niitä jo tuhansien vuosien ajan ammentaneet.
Jotakin selittämätöntä täytyi tapahtua muutamalle paimenelle, kalastajalle ja kylväjälle pari tuhatta vuotta sitten. Jotain sellaista, mitä mitkään teoriat, tiede tai maailman tapahtumat eivät ole kyenneet perättömäksi todistamaan. Noiden tapahtumien seurauksena laskemme ajanlaskumme yhä nasaretilaisen puusepän syntymästä. Noista ajoista saakka meillä on ollut myös tietoisuus pyhästä, kokemus toivosta, anteeksiannosta ja ehdottomasta rakkaudesta.
Jouluun valmistaudutaan tänä vuonna epävarmoissa tunnelmissa. Maailman levottomuus ja elämän ennakoimattomuus ovat tulleet todellisiksi monista syistä. Jouluevankeliumin tuttu kertomus Jeesuksen syntymästä sijoittuu aikaan, joka muistuttaa paljon oman aikamme tapahtumia. Maria ja Joosef matkasivat Nasaretista Betlehemiin roomalaisen sotaväen miehittämän maan halki. Juutalaisten kansallinen itsetunto oli nujerrettu, jotkut turvautuivat jopa väkivaltaan valloittajaa vastustaessaan. Vieraat vaikutteet muualta maailmasta tuntuivat oudoilta ja pelottavilta. Paluuta entiseen ei näyttänyt enää olevan.
Jeesuksen syntymä eläinsuojassa epävarmoissa oloissa levottomana maailmanaikana todisti meille sen, että Jumala sitoutui tähän hauraaseen maailmaan ja ihmisen epävarmaan todellisuuteen. Jouluevankeliumin sanoin: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10–11)
Siunattua joulua sinulle!
Kirjoittaja
