TULIAISIA MAAPALLON TOISELTA PUOLELTA
Vietin hiljattain kuukauden toisella puolella maapalloa. En ole koskaan ollut nähtävyyksien perässä juoksija. Minua kiehtovat enemmän ihmiset, heidän tapansa ja maailmankatsomuksensa. Tällaiset matkat opettavat paljon itsestä, auttavat ymmärtämään omaa paikkaa maailmassa ja ennen kaikkea kasvattavat suvaitsevaisuutta. Mikään ei ole toisaalla varsinaisesti paremmin tai huonommin – ihmiset ja asiat ovat ainoastaan erilaisia.
Suomi valittiin hiljattain jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Silti sana onnellinen saa minut hieman kohottamaan kulmakarvaa. Itse käyttäisin mieluummin sanaa onnekkain.
Ajatellaanpa hetki: meillä on puhdas luonto, toimiva koulujärjestelmä, luotettava terveydenhuolto ja ihmiset, jotka ovat tunnollisia, taitavia ja empaattisia. Olemme rakentaneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion uskomattoman lyhyessä ajassa. Silti mitä enemmän maailmalla liikun, sitä useammin mietin, ymmärrämmekö todella, kuinka hyvä meillä on. Arvostammeko tätä kaikkea riittävästi?
Tällä hetkellä Suomessa eletään ajanjaksoa, jolloin uutisvirtaa värittää vahva negatiivinen sävy. Talous, työelämä ja terveydenhuolto näyttäytyvät usein synkkien linssien läpi. Kun media etsii jatkuvasti vastakkainasetteluja, unohtuu helposti se tärkein: me olemme yhä samassa veneessä. Vene saattaa keikkua, mutta tuskin kukaan meistä haluaa sen kaatuvan.
Matkani aikana mieleeni nousi erityinen ajatus ay-liikkeen asemasta nyky-Suomessa. Sen merkitystä kyseenalaistetaan, media kirjoittaa kriittisesti, hallitus kiristää otettaan ja ihmiset epäröivät – kannattaisiko liittyä, olisiko siitä hyötyä juuri minulle? Mutta entä jos kääntäisimme ajattelun toisinpäin? Mitä jos liittyisimme emme saadaksemme, vaan antaaksemme? Aivan kuten lahjoitamme rahaa vaikkapa Itämeren suojeluun, voisimmeko maksaa jäsenmaksuja säilyttääksemme jotain yhteistä ja arvokasta – järjestelmän, jossa kaikilla on ääni? Olemme rakentaneet jotakin ainutlaatuista. Juuri nyt voisi olla oikea hetki pysähtyä, huoltaa ja vaalia sitä, mitä meillä jo on – ei rikkoa.
Ehkä meidän suomalaisten vahvuus ei ole siinä, että olemme äänekkäitä tai itsevarmoja, vaan siinä, että meillä on syvällä sisimmässä vahva usko yhteiseen hyvään. Kuten reppureissaaja maailmalla, olemme toisinaan epävarmoja ja joskus liiankin omavaraisia, mutta silti pohjimmiltamme sitoutuneita toisiimme. On hyvä muistaa, että juuri se on tämän maan todellinen voima.
Kirjoittaja
