Työelämässä eri sukupolvilla on erilaiset odotukset
Viime syksynä puhuttiin baby boomereista. Noista onnekkaista vuosina 1945-1960 syntyneistä, jotka saivat kertakoulutuksella työuran, talot ja tavarat. Tälle sukupolvelle nousujohteinen työura, mieluummin saman työnantajan palveluksessa, on ollut unelmien täyttymys. Sittemmin maailma on muuttunut. Syntyi itsensä kehittämiseen keskittynyt X-sukupolvi ja vuosina 1981-1997 syntyneet millenniaalit, jotka multitaskaavat ja panostavat sekä elämyksiin että kokemuksiin.
Suomessa baby boomerit tunnetaan myös nimellä suuret ikäluokat. Heitä on Suomessa reilusti yli miljoona ja monet heistä vaikuttavat edelleen työelämässä ja yhteiskunnassa johtavissakin asemissa. Heitä luonnehditaan usein työkeskeisiksi ja ahkeriksi. He ovat tehneet paljon töitä menestyksensä eteen ja arvostavat vaurautta sekä sen tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Suuret ikäluokat ovat työskennelleet maailmassa, jossa pomon tehtävä on pomottaa ja hyvän työntekijän tunnusmerkkejä ovat tunnollisuus ja uskollisuus työnantajaa kohtaan. Tänä päivänä tunnollinen työntekijä on lähes liian hyvä työmarkkinoille. Hän kantaa huolta tekemättömistä töistä, laskeneesta laadusta ja ihmisten kohtaloista. Hän miettii kokonaisuuksia, suorittamatta jääneitä työtehtäviä ja kaipaa entisajan kurinalasuutta.
Myös millenniaaleilla on suuria odotuksia työelämälle. He ovat kunnianhimoisia, mutta haluavat työltä eri asioita kuin suuret ikäluokat. He uskovat itseensä, koska heitä on kannustettu ja heitä on kuunneltu. Millenniaalit ovat syntyneet tasa-arvoiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Siksi heidän mielestään kaikki ihmiset ovat samalla rivillä iästä, sukupuolesta, tittelistä tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Heille työnjohto on ammatinvalinta, ei auktoriteetti. Jokainen millenniaali haluaa myös tulla kohdelluksi yksilönä, ei joukkona. Milleniaalit ovat jo enemmistönä työelämässä. Siksi on selvää, ettei menneen ajan johtamisopeilla pärjää tämän päivän ihmisiä johdettaessa.
Vaikka menossa olevien työehtosopimusneuvotteluiden näkyvin teema ovat palkankorotukset, raha ei ole tärkein tekijä, kun millenniaali harkitsee uuteen työpaikkaan hakeutumista. Palkka on kiistatta työn arvostuksen mittari, mutta millenniaalit etsivät ennen kaikkea mielekkäitä työtehtäviä, kannustavaa työyhteisöä sekä reilua, yksilöt huomioivaa johtamista. Hyvä työyhteisö vahvistaa yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. Siitä voi tulla tärkeä osa millenniaalin henkilökohtaista kasvutarinaa, ja avoin vuoropuhelu työyhteisössä auttaa vahvistamaan käsitystä siitä, mikä on oman työn perimmäinen merkitys. Vastaavasti huono johtaminen ja työilmapiiriongelmat sekä vääränlaiset työtehtävät ja rimpulateknologia saavat heidät nostamaan kytkintä.
Työhyvinvointi on millenniaaneille uusi normaali. Mielenterveysongelmat ja niistä puhuminen avoimesti lisääntyvät. Nuori polvi ottaa lisäksi ympäristökysymykset ja sosiaalisen vastuun tosissaan. Mahdollisuus edetä urapolulla aina vain ylöspäin ei ole tämän päivän työntekijälle läheskään niin tärkeää kuin se on ollut aiemmille sukupolville. Moni työntekijä syventää mieluummin omaa asiantuntijuuttaan kuin ottaa vastatakseen muiden työstä suoriutumisen. Työnjohdolta millenniaalit odottavat luottamusta, reiluutta ja tasapuolisuutta sekä selkeitä tavoitteita. Kyse ei ole mistään rakettitieteestä, vaan ihan perusasioihin palaamisesta: toisen ihmisen kohtaamisesta ihmisenä.
Työelämän muutos haastaa entistä enemmän myös ay-liikettä uudistumaan. Riskinä on, että nuorempien ikäluokkien luottamus instituutioihin rapistuu pysyvästi samalla, kun arvostus työnantajia kohtaan himmenee. Jos sotien jälkeinen sukupolvi saattoi viihtyä koko uransa yhdessä työpaikassa, millenniaaneilla on arveltu olevan elämänsä aikana keskimäärin 16 eri työpaikkaa.
Eikä kehitys pysähdy tähän. Nyt työelämään on jo tuloillaan vuosina 1998-2010 syntynyt Z-sukupolvi, ensimmäinen täysin diginatiivi sukupolvi, jolle tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja vertaisten tuki. Mitä nuorempi sukupolvi, sitä itsestään selvempää teknologian käyttö on. Samaan aikaan globaali toimintaympäristö tuo virikkeitä ja uutta tietoa yhä enemmän ja nopeampaan tahtiin.
Teknologisen kehityksen ohella uutta sukupolvea leimaa epävarma tulevaisuus. Ilmastonmuutos ja talouden yhä nopeammat vaihtelut herättävät kyseenalaistamaan. Tämän päivän työntekijöille fake news on normaalia, eivätkä he usko mihin tahansa. Kiinnostavaa onkin, miten työnantajat pystyvät vastaamaan kriittisen sukupolven odotuksiin.