Työhyvinvointia ei edistetä rankaisemalla sairauslomista
Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan sairausajan palkkaa muutetaan siten, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on omavastuupäivä, jolta työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa ellei työehto- tai työsopimuksessa ole toisin sovittu.
Palkatonta omavastuupäivää ei sovellettaisi viiden vuorokauden tai sitä pidempiin sairauslomiin, eikä silloin kun työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista.
Jatkossa ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkallisuus määräytyisi työehtosopimusten ja paikallisen sopimisen kautta. Työehtosopimuksissa on monia muitakin asioita sovittu lainsäädäntöä paremmin. Esimerkiksi kirjaukset lomarahasta ovat työehtosopimuksissa edelleen yleisiä, vaikka vuosilomalaki ei lomarahaa enää tunnekaan. Työsopimuslain mukaan työnantajalla ei myöskään ole velvollisuutta maksaa palkkaa perhevapaiden ajalta. Työehtosopimuksissa on kuitenkin varsin yleisesti sovittu palkan maksamisesta muun muassa raskausvapaan ja lapsen äkillisestä sairastumisesta johtuvien lyhytaikaisten poissaolojen ajalta.
Useat työnantajat eivät vaadi työntekijältä edes sairaustodistusta muutamien päivien sairauspoissaoloihin. Kokemukset tällaisesta käytännöstä ovat olleet hyviä, molemminpuolinen luottamus työpaikalla on vahvistunut ja terveydenhuollon työkuormaa on voitu vähentää.
Tällä hetkellä laki turvaa työntekijän oikeuden sairausajan palkkaan silloin, kun lääkäri on todennut sairauspoissaolon välttämättömäksi. Jos työnantaja ei hyväksy työntekijän muualta saamaa lääkärintodistusta, hänellä on oikeus vaatia työntekijää käymään työterveyslääkärillä.
Usein toistuvat sairauspoissaolot ovat aina hälytysmerkkejä, joihin työnantajan pitää reagoida. Työpaikoilla on hyvä ottaa käyttöön varhaisen tuen ja sairauspoissaolojen seurannan malli, jolloin kaikki tietävät, kuinka sairaustapauksissa toimitaan ja miten työnjohto ja työntekijä yhdessä voivat kartoittaa työssä jaksamista ja työkykyä tukevia tekijöitä.
Palkattomasta sairauslomasta keskusteltaessa on noussut vaikutelma, että sillä halutaan suitsia krapulapäiviä. Fakta kuitenkin on, että yleisin sairauspoissaolopäivä on keskiviikko. Tämä ei tue oletusta viikonlopun aiheuttamista krapulapäivistä maanantaisin. Jokainen työhönsä sitoutunut työntekijä tietää, että jos minä en ole töissä tänään, joutuu kaveri paikkaamaan.
Tilastollisesti työstä poisjääminen omalla ilmoituksella ei ole lisännyt aiheettomia sairauspoissaoloja. Palkansaajilla oli vuonna 2022 keskimäärin 13 sairauslomapäivää, joista miehillä 12 ja naisilla 14. Lyhyet sairauspoissaolot liittyvät joko äkillisiin sairauksiin tai pitkäaikaisten sairauksien pahenemisjaksoihin. Sairauspoissaolo on välttämätön erityisesti silloin, jos sairastunut vaarantaa muiden terveyttä ja työturvallisuutta.
Kaikkia järjestelmiä käytetään toisinaan väärin, mutta sairauslomaoikeutta väärin käyttäjien osuus on marginaalinen verrattuna suureen enemmistöön, joka toimii rehellisesti sääntöjen mukaan.
Jos hallituksen esitys etenee, on riskinä, että ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus johtaa sairaana työskentelyyn, tai aiempaa pidempiin sairauspoissaoloihin. Sairaana työskentely ei edistä työntekijöiden hyvinvointia tai jaksamista. Pidemmät sairauslomat eivät voi olla myöskään työnantajien kannalta hyvä ratkaisu. Ja vaikka laki koskisi kaikkia, käytännössä se leikkaisi tuloja niiltä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä etätöitä.
Tällaisten uudistusten sijaan tarvitsemme työmarkkinoille enemmän yhteistyötä työkyvyn ja työssäjaksamisen edistämiseksi. Varsinkin, kun työurien halutaan pidentyvän.
Kirjoittaja
