Työllä on vahva yhteys elämäntyytyväisyyteen
Suomalainen työelämä on tällä hetkellä varsin kirjavaa. Erot työpaikkojen välillä ovat suuria. On työpaikkoja, joissa viihdytään, ja niitä, joissa työntekijät voivat huonosti. Tutkimusten mukaan tyytyväisimpiä työhönsä ovat ihmiset, joilla on ollut mahdollisuus hakeutua alalle, jossa he oikeasti viihtyvät. Tyytyväisten joukkoon yltävät myös kirkon työntekijät. Siitä osoituksena ovat useana vuotena toteutetut kirkon työhyvinvointitutkimukset, joiden mukaan suurin osa kirkon työntekijöistä kokee työnsä monilla tavoin mielekkääksi.
Työssä käyvä ihminen viettää työtehtäviensä parissa noin kolmanneksen valveillaoloajastaan. Siitä syystä työllä on elämäntyytyväisyyteen vahva yhteys, yhtä vahva kuin suurilla elämäntapahtumilla, kuten avioliiton solmimisella, avioerolla tai lasten syntymällä. Elämäntapahtumien vaikutus onnellisuuteen tasoittuu vähitellen, kun uusiin olosuhteisiin tottuu. Työn merkitys sen sijaan näyttää pysyvän ja jopa lisääntyvän vuosien kuluessa.
Tutkimusten perusteella tyytyväisyyttä tuottavat eniten ammatit, joissa voi tehdä käytännön työtä ja saavuttaa merkityksellisiä tuloksia. Kovin tarkasti määrätty ja valvottu työ ei pidä tekijäänsä tyytyväisenä. Johtoasemissa paine ja vastuu saattavat puolestaan verottaa työtyytyväisyyttä. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin työhönsä tyytyväisiä, vaikka työelämäpuhe on ajoittain kovinkin kielteistä. Työn merkityksellisyys, itsenäisyys, hallinnan tunne ja palkka selittävät tyytyväisyyttä. Myös terveys ja työkyky vaikuttavat taustatekijänä.
Kirkon työ on houkuttelevaa monella tapaa. Kirkkoa pidetään usein luotettavana työpaikkana, ja samalla se tarjoaa mahdollisuuden käytännön työhön ja palveluun. Lisäksi kirkko voi olla vetovoimainen valinta niille, jotka arvostavat yhteisöllisyyttä ja haluavat olla mukana ihmisten elämässä auttaen ja palvellen muita. Kirkon työssä on monia mahdollisuuksia myös kehittää itseään kirkollisessa ympäristössä.
Kirkon arvioidaan muuttuneen yhteiskunnan muutoksen myötä tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi instituutioksi. Esimerkiksi arkkipiispan rohkeat kantaa ottavat keskustelunavaukset maailman ja yhteiskuntamme kipupisteistä saattavat luoda toivoa paremmasta. Vaikka kirkon jäsenmäärä vähenee, on kirkon julkisuuskuva kasvavan huomion kohteena. Jatkuvat otsikot julkisuudessa voivat aiheuttaa työntekijöille myös paineita.
Vaikka kirkon vahvin vetovoimatekijä on ollut alalle hakeutuneiden sisäinen kutsumus, ei kutsumus ole kuitenkaan enää niin ehdoton, etteivät työntekijät pohtisi työssään jaksamiseen ja toimeentuloon liittyviä kysymyksiä. Siitä syystä kirkon on huolehdittava, että sen palkkakilpailukyky muihin julkisiin toimijoihin säilyy.
Työssä jaksamisen edellytys on työntekijän oikeus irrottautua työstä ja olla seuraamatta työhön liittyvää viestittelyä vapaa-ajallaan. Missään laissa ei vielä ole määritelty täsmällisesti työntekijän oikeutta irrottautua työstään vapaa-ajalla, mutta työnantajan on huomioitava työntekijän oikeus vapaa-aikaan ja lepoon.
On tutkittu tosiasia, että työn ja vapaa-ajan hämärtyminen vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin ja terveyteen. Oikeus irrottautua työstä nousi keskusteluun jopa EU-tasolla, kun etätyö yleistyi koronapandemian myötä. Euroopan parlamentti nosti esiin huolensa työntekijöiden kuormittumisesta mobiililaitteiden käytön ja jatkuvan varallaolon takia. Tavoitettavuuden vaatimus rasittaa sekä työ- että yksityiselämän tasapainoa. Jatkuva tavoitettavissa oleminen vaarantaa myös terveyttä.
Työnantajan tehtävä on huolehtia siitä, että irrottautuminen on käytännössä mahdollista ja että työpaikan kulttuuri on sellainen, että työntekijöiden ei oletetakaan olevan tavoitettavissa vapaa-ajallaan. Luonnollisesti näiden toteuttamisessa avainasemassa on työnantajan ja työntekijöiden yhteistyö ja yhteinen tahto vaikuttaa toimivaan työkulttuuriin.
Lomakauden alkaessa oman jaksamisen kannalta on hyvä pitää mielessä, ettei kesäloma ole vuodessa ainoa ajankohta, jolloin voi irrottautua työstä. Arkiviikollakin voi tehdä luontoretken, käydä kalassa, nikkaroida tai vain istua ja ihastella luonnon kauneutta. Niin taivaallista kuin kirkon työ voikin olla, siitäkin kannattaa aika ajoin irrottautua, jotta saa energiaa uusiin ponnistuksiin. Raamatun sanoin, muista pyhittää lepopäiväsi.
Kirjoittaja
