USKOTKO MUUTOKSEEN?
Niin kauan kuin meillä on uskoa, meillä on toivoa
Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö totesi taannoin uudenvuodenpuheessaan, että tapamme keskustella on muuttunut. Yhä harvemmin haemme enää yhteistä näkemystä, vaan haluamme ennen kaikkea olla oikeassa. Yhteisenä tavoitteena tulisi kuitenkin olla toistemme ymmärtämys. Jos emme halua aidosti kuunnella ja kuulla toisia ihmisiä, tahallinen väärinymmärtäminen lisääntyy. Jos haluamme lisätä tietoa vain ajaaksemme omia agendoja, syntyy tilaa puolitotuuksille ja valheille.
Dalai Lama on puolestaan todennut: ”Kun puhut, toistat sitä mitä jo tiedät, mutta jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.” Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, mutta osaammeko käyttää niitä samassa suhteessa? Kun kuuntelemme, osaammeko pysähtyä kuulemamme äärelle? Ja ennen kaikkea, olemmeko valmiit vaihtamaan näkökulmiamme ja tekemään kompromisseja omassa suhtautumisessamme toisiin ihmisiin?
Lähde mukaan muutoksen matkalle.
Muutoksen moottorina toimii kyky ja halu vaihtaa omia näkökulmia. Jotta kykenemme kompromisseihin, meidän tulee ennen kaikkea tehdä kompromisseja itsemme kanssa. Ei kannata jäädä odottamaan, että muut muuttuisivat. Muutos lähtee aina oman käytöksen uudelleen arvioimisesta ja siitä, että altistaa itsensä muutokselle. Tarvitsemme kuitenkin useimmiten todisteita muutoksesta, ennen kuin uskomme sen olevan mahdollista. Entäpäs jos kuitenkin yrittäisimme lähtökohtaisesti uskoa muutokseen.
Näkökulman vaihtamisen taito, eli asioiden uudelleenmäärittely, on pitkälti asennekysymys: olemmeko valmiit osoittamaan henkistä joustavuutta, sopeutumaan uuteen sekä ennen kaikkea, onko meillä rohkeutta astua epämukavuusalueelle, jota olemme aikaisemmin tietoisesti tai tietämättämme vältelleet? Olemmeko valmiit hyväksymään sen tosiasian, että omat näkökulmamme asioihin ovat todennäköisesti kapeita ja rajoittuneita? Osaammeko luopua ajatuksesta, että mielipiteet eivät ole keskenään parempia tai huonompia, vaan mielipiteet ovat keskenään vain erilaisia.
Jotta selviydymme työ- ja arkielämästä toinen toisemme kanssa, meidän tulee edellyttää sekä itseltämme että toisiltamme kykyä muuttaa asenteita ja näkökulmia. Toisaalta meidän tulisi olla murehtimatta ongelmia, jotka ovat jo tapahtuneet. Meidän täytyisi suunnatta mielenkiintomme ja energiamme tulevaan ja siihen, miten voimme muuttaa suhtautumistamme asioihin. Jos jumitumme asioihin, joihin emme voi vaikuttaa, emme pysty hyödyntämään omia kykyjämme ja taitojamme parhaalla mahdollisella tavalla.
Työyhteisössä on tärkeää työntekijöiden keskinäinen arvostus. Työntekijöiden tulee kuunnella toisiaan ja ottaa huomioon erilaisia näkökulmia. Työyhteisössä altistutaan useammin kompromisseille kuin omassa yksityiselämässä. Kuinka paljon olet valmis muuttamaan omia näkökulmia omassa työyhteisössäsi yhteisen paremman aikaansaamiseksi? Jos odotat ainoastaan toisten ihmisten muuttavan heidän mielipiteitään ja käytöstä, et mitä ilmeisimmin ole vielä lähtenyt muutoksen matkalle.
Kirjoittaja
