Hallitusohjelman vaikutus kirkon työhön
Uusi hallitus on koottu ja tavoiteohjelma toimintakaudelle 2023-2027 on julkistettu. Useat hallituksen asettamat tavoitteet ovat jo nyt saaneet kovaa kritiikkiä yhteiskunnan muilta toimijoilta. Onkin selvää, etteivät kaikki hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet tule sellaisenaan toteutumaan. Joitakin hallitusohjelman kohtia Kirkon alojen jäsenten kannalta on kuitenkin syytä tutkia tarkemmin.
Kotitalouksien ostovoimaa vahvistetaan keventämällä työn ja liikkumisen verotusta. Fossiilisten polttoaineiden hinnannousua pyritään hillitsemään verotuksen keinoin. Samalla ansiotuloveron kevennystä painotetaan pieni- ja keskituloisiin korottamalla työtulovähennystä ja ottamalla käyttöön lapsikohtainen korotettu työtulovähennys. Lisäksi lapsiperheiden toimeentuloa parannetaan nostamalla alle kolmevuotiaiden lapsilisää, lisäämällä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta ja korottamalla lapsilisää monilapsisille perheille.
Mutta, jos toiseen taskuun tulee lisää, toisesta otetaan. Yleisestä asumistuesta poistetaan 300 euron ansiotulovähennys ja yleisen asumistuen perusomavastuu korotetaan 42 %:sta 50 %:iin. Vuokralla asuminen siis kallistuu, eikä omistusasuntoon saa jatkossa asumistukea ollenkaan. Eläkeläisiä asumistuen muutokset eivät koske.
Hallitus korottaa arvonlisäverotuksen 10 %:in verokantaa 14 %:iin. Tämä tarkoittaa, että lääkkeiden, liikuntapalveluiden, elokuvanäytösten, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja majoituspalveluiden arvonlisäverotus nousee neljällä prosenttiyksiköllä. Arvonlisäverokantojen nosto siirtyy sellaisenaan hintoihin ja osaltaan kiihdyttää inflaatiota. Huolestuttavaa tässä on se, että lääkehankinnat ovat välttämättömiä. Hintojen nousu saattaa johtaa siihen, että lääkkeet jätetään hankkimatta.
Puheet sairausajan palkan muuttamisesta siten, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä olisi palkaton, ei koske Kirkon alojen sopimusten piirissä työskenteleviä ainakaan niin kauan kuin nykyiset virka- ja työehtosopimukset ovat voimassa alkuvuoteen 2025. Kaikissa kolmessa sopimuksessamme sairausloma on palkallista ensimmäisestä päivästä alkaen sopimusteksteissä määritellyin ehdoin.
Huolissaan pitää sen sijaan olla siitä, että henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä muutetaan niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy. Käytäntö tullee karulla tavalla osoittamaan sen, minkälaiseksi tuo ”asiallinen syy” muotoutuu.
Ikävä uutinen on myös se, että työsopimuslain nykyistä sääntelyä määräaikaisesta työsopimuksesta muutetaan siten, että jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena vuoden mittaiseksi ilman erityistä perustetta.
Voimassa olevan työsopimuslain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan perustetta määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen ei jatkossa edellytetä, jos työsopimus tehdään enintään yhdeksi vuodeksi. Kirjaus merkitsee, ettei määräaikaista työsuhdetta voida enää todeta lainvastaisen menettelyn vuoksi toistaiseksi voimassa olevaksi, koska säännös on kytketty perusteltuun syyhyn.
Nykyisessä laissa määräaikaisuudelta edellytettävän perusteen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeutta lähtökohtaisesti turvatumpaan työsuhteen muotoon eli toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Muutoksesta seuraa väistämättä, ettei toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ole enää ensisijainen työsuhteen muoto. Tämä aiheuttaa työntekijälle epävarmuutta työn pysyvyydestä ja vaikeuttaa elämän suunnittelua ja ennakointia, mikä osaltaan voi lisätä työn psyykkistä kuormittavuutta.
Hallitusohjelmassa työsopimuslain vaatimus lomautusilmoitusajasta lyhennetään seitsemään päivään ja tätä voidaan noudattaa työehtosopimuksen määräyksistä riippumatta. Voimassa olevan työsopimuslain mukaan työnantajan on ilmoitettava lomauttamisesta työntekijälle henkilökohtaisesti viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista. Hallitusohjelman kirjaus puolittaa ajan seitsemään päivään. Muutoksen seurauksena työntekijän ennakointimahdollisuudet heikkenevät ja aika reagoida esimerkiksi työttömyysetuuksien hakemiseen lyhenee. Huolestuttavaa on se, että kirjauksella puututaan työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaan. Näin ei menetelty edes pandemian aikana, kun lomautusilmoitusaikaa väliaikaisesti lyhennettiin.
Jos sitten käy niin huonosti, että joutuu työttömäksi, ansioturvan tasoa porrastetaan nykytasosta siten, että 8 työttömyysviikon jälkeen tuki laskee 80 % tasolle alkuperäisestä ja 34 viikon jälkeen 75 % tasolle alkuperäisestä. Porrastaminen tarkoittaa toimeentulon pienenemistä työttömyyden pitkittyessä. Esimerkiksi 1600 €/kk työttömyyspäiväraha pienenee 8 viikon jälkeen 1280 euroon ja 34 viikon jälkeen 1200 euroon. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa myös pidennetään 12 kuukauteen, eli työttömän on löydettävä vähintään vuoden mittainen työsuhde, jotta pääsee uudelleen ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.
Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn edistämiseksi hallituksen tavoitteena on vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Tämän hallitus aikoo toteuttaa niin, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimesta annettavalla sovintoesityksellä. Vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaaminen lakiin voi johtaa ongelmiin eri toimialojen palkkatasa-arvon ja palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaustarpeissa. Muutos tarkoittaa myös, että valtiovalta pyrkii puuttumaan ammattiliittojen vapaaseen neuvottelutoimintaan. Vapaa neuvotteluoikeus perustuu Suomen perustuslain turvaamaan järjestäytymisvapauteen.
Erityisesti kristillisiä järjestöjä koskee hallitusohjelman kirjaus siitä, että Suomen kehitysyhteistyön painopistettä siirretään pois valtioiden kahdenvälisistä maaohjelmista kotimaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön. Lisäksi kehitysapu voidaan katkaista mailta, jotka tukevat Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Tällaisia maita on mm. Afrikassa.
Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksella on valtava merkitys kehitysyhteistyötä tekeville suomalaisille järjestöille, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa. Moni järjestö saattaa joutua irtisanomaan työntekijöitään, pahimmassa tapauksessa lopettaa toimintansa joissakin kohdemaissa kokonaan.
Mitä hallitusohjelma lupaa kirkolle? Valtion rahoitus evankelis-luterilaiselle kirkolle sekä avustukset kirkolliseen ja uskonnolliseen toimintaan kohtaa ns. indeksijarrun vuosina 2024–2027. Yhden prosenttiyksikön jarru laskettaneen noin 120 miljoonan euron summasta, joka tällä hetkellä on budjetoitu kirkon yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen.
Lakisääteisiä tehtäviään kirkko ei voi karsia. Hautaukset ja jumalanpalvelukset hoidetaan, eikä arvorakennusten kunnossapidostakaan voitane luopua. Lapsi-, nuoriso- ja perhetyö sen sijaan ovat vaarassa vähetä. Ne kun eivät ole lakisääteisiä tehtäviä, konfirmaatiota lukuun ottamatta. Kotimaiseen avustustoimintaan hallitus sen sijaan panostaa vakinaistamalla ruoka-avun rahoituksen seurakuntien ja järjestöjen kautta.
Hallitusohjelmassa työelämälainsäädäntöön kaavaillaan useita muutoksia, tässä analyysissa ei edes kaikkia niitä käyty läpi. On selvää, etteivät ammattiliitot tule hallitusohjelmaa sellaisenaan hyväksymään. Nyt jos koskaan, jokaisen työtä tekevän pitäisi kuulua ammattiliittoon. Kuten sanotaan, yksin voi pyytää, mutta joukolla voi vaatia.