Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan koeaikapurku ei ollutkaan ”pala kakkua” (piece of cake)
Korkeimman oikeuden (KKO) tuoreen ennakkopäätöksen mukaan työnantaja oli purkanut työsopimuksen syrjivällä perusteella, kun se ei ollut ennen työsopimuksen päättämistä selvittänyt, kykenisikö työntekijä kuulovammastaan huolimatta suoriutumaan työtehtävistään kohtuullisten mukautusten avulla.
Koeajan tarkoituksena on lyhyen määräajan aikana selvittää, soveltuuko työntekijä siihen työhön, johon hänet on työnantajan palvelukseen rekrytoitu. Molemmilla työsuhteen osapuolilla on pääsääntöisesti oikeus koeajan kuluessa purkaa työsopimus syytä ilmoittamatta ja ilman irtisanomisaikaa ilmoittamalla asiasta kirjallisesti vastapuolelle.
Työsopimuslaissa on säädetty, ettei työsopimusta saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Korkein oikeus katsoi, että työnantaja oli purkanut työsopimuksen syrjivällä perusteella, kun se ei ollut ennen työsopimuksen päättämistä selvittänyt, kykenisikö työntekijä kuulovammastaan huolimatta suoriutumaan työtehtävistään kohtuullisten mukautusten avulla. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Asiassa sovellettiin myös yhdenvertaisuuslaissa olevaa syrjinnän kieltoa, minkä vuoksi työnantaja velvoitettiin suorittamaan myös yhdenvertaisuuslain nojalla hyvitystä syrjinnästä.
Evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta annetussa laissa on koeaikapurun edellytyksistä vastaavanlainen säännös kuin työsopimuslaissa.
Korkeimman oikeuden (KKO: 2024:63) tuomioon voi tutustua tarkemmin Korkeimman oikeuden nettisivuilla korkeinoikeus.fi/.