Verotus on tehokas ohjausväline

Viime vuosien poikkeukselliset olosuhteet ovat kasvattaneet valtion alijäämää. Siitä on seurannut, että tarve julkisen talouden vahvistamiseen on suuri. Menosäästöjen ohella ratkaisuja joudutaankin hakemaan myös valtion tulolähteestä, verotuksesta.

Pelkästään tuloverojen korotus voi olla kohtalokasta, sillä jo nyt hintojen nousu on nostanut suomalaisten köyhyysastetta

Tilastokeskuksen mukaan pienituloisia suomalaisia on 678 800 henkilöä eli 12,5 % väestöstä. Noin 50 000 suomalaista työssäkäyvää joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tämä tarkoittaa sitä, että kun työnantaja ei maksa kunnollista palkkaa, veronmaksajat auttavat avustuksillaan.

Köyhyys on ihmisoikeusloukkaus. Köyhyys tarkoittaa sitä, että jokainen menoerä on mietittävä tarkkaan. On pakko tehdä valintoja mistä luopuu, kun ei ole varaa lämmittää, syödä monipuolisesti, käydä maksullisissa tapahtumissa eikä aina edes maksaa laskuja ajallaan. Lääkkeiden ostamisesta puhumattakaan.

Suomen perustuslaissa säädetään oikeus perustoimeentulon turvaan. Kyse on taloudellisesta minimiresurssista, jota tarvitaan ihmisarvoisen elämän saavuttamiseen. Euroopan unionin sosiaalisten oikeuksien komitea on useasti todennut Suomen perustoimeentuloturvan tason liian alhaiseksi. Tuki on liian alhainen, jos se ei kata kansalaisen perustarpeita ja mahdollista osallistumista elämään muiden ihmisten tavoin.

Eduskuntavaalien lähestyessä kansalaisten ääniä kalastellaan mm. sillä, että luvataan työn verotuksen alentamista. Silloin verotulot pitäisi kerätä jostain muualta.

Isoja verotuottoja valtio saisi arvonlisäverotusta nostamalla, mutta se tekisi pienituloisten elämän entistä kalliimmaksi. Esimerkiksi ruoan hinnalla on eniten merkitystä niille, joiden toimeentulosta suuri osa menee ruokaan. Arvonlisävero on tasavero, eli se on yhtä suuri kaikille. Jos tuloveroja alennettaisiin ja vastaavasti arvonlisäveroa nostettaisiin, olisi se epäoikeudenmukaista, eriarvoisuutta kasvattavaa veropolitiikkaa, koska se iskisi voimakkaimmin pieni- ja keskituloisiin.

Tuloverojen alentamisen kompensaatio tulisi hakea muualta kuin arvonlisäverosta. Esimerkiksi haittavero voidaan asettaa saastuttavalle tuotannolle, jotta tuottajalla olisi kannuste vähentää saastuttamista ja kuluttajalla mahdollisuus välttää haittaa aiheuttavien tuotteiden ostamista. Verotus onkin tehokas ohjausväline esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä energiatehokkuuden ja kiertotalouden vauhdittajana. Suomessa haittaveroilla, kuten tupakka- ja alkoholiverolla, pyritään myös ohjailemaan kansalaisten kulutusta ja vähentämään haitallista käyttäytymistä.

Korottamalla haittaveroja julkinen valta onnistuisi todennäköisesti lisäämään kansalaistensa hyvinvointia. Kasvattamalla haittaverojen määrää voitaisiin vastaavasti myös työn verotusta keventää. Tällöin verotuksen painopiste siirtyisi pois taloutta ruokkivan aktiivisuuden verottamisesta kohti haitallisen toiminnan verottamista.

Verotuksen tulee elää ajassa. Verotuksella on kyettävä yhdistämään julkisten palveluiden riittävä rahoitus, työn tekemisen kannattavuus ja kestävä kehitys. Voikin kysyä, että miksi verottaa hyvää kun voisimme hyvän sijaan verottaa pahaa?