Viisas työnantaja kuuntelee työntekijöiden toiveita
Suomen työllisyysaste on historiallisen korkea. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on ennätyksellisen paljon, koska tekijöistä on lähes kaikilla toimialoilla pulaa. Tästä syystä myös avoimen työpaikan täyttämiseen kuluva aika on venynyt erityisen pitkäksi. Toisinaan uusien työntekijöiden rekrytointi ei onnistu ollenkaan. Työvoimapulan myötä osaavista työntekijöistä onkin tullut entistä korvaamattomampia.
Pandemian hellitettyä osa työnantajista on alkanut edellyttää työntekijöiltä yhä useammin läsnäoloa työpaikalla. Vaatimusta perustellaan sillä, että lähityö vahvistaa työpaikan yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys tuskin kuitenkaan lepää sen varassa, tulevatko kaikki työntekijät työpaikalle juuri tiettyinä työnantajan määrääminä päivinä. Pahimmillaan lähityöhön pakottaminen voi karkottaa ne, jotka tietävät saavansa töitä myös muualta. Työnantajien kannattaisikin luottaa ihmisten luontaiseen tarpeeseen kuulua joukkoon ja pitää kontaktia toisiinsa.
Monelle työntekijälle korona-ajan etätyö poisti ympäriltä avokonttorin hälinän ja antoi tilaa ajatuksille, sopivaa etäisyyttä punnita suhdetta työhön ja pohtia työn merkitystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa koronan aiheuttama muutos työelämässä johti irtisanoutumisten aaltoon. Miljoonat ihmiset jättivät vanhat työnsä ja sysäsivät työmarkkinat valtavaan liikkeeseen. Myös Suomessa työntekijöiden valmius vaihtaa työpaikkaa on lisääntynyt.
Siinä missä työntekijän täytyi aiemmin joustaa työnantajan suuntaan, nyt työnantajan on joustettava työntekijän suuntaan, jos haluaa pitää hyvät työntekijänsä. Ihmisten asenne työelämään on ylipäätään muuttunut. Nuoret sukupolvet ajattelevat työelämästä hyvin eri tavoin kuin edelliset sukupolvet. Heille työ on elämää varten, ei toisinpäin. He odottavat työltä merkityksellisyyttä, mahdollisuutta toteuttaa itseään sekä edistää itselleen tärkeitä arvoja ja asioita. Jos aiemmin joustamaton työntekijä joutui nöyrtymään työnantajan määräysvallan alle, tätä nykyä joustamaton työnantaja joutuu lopulta antamaan periksi, ellei sitten halua ryhtyä epävarmaan uuteen rekrytointiin.
Koska työvoimapulan vaivaamassa Suomessa työuria on pakko pidentää, on työelämässä koko ajan enemmän esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka toimivat omaishoitajina omille läheisilleen. Väestön ikääntyminen heijastuu näin myös työelämään. Omaishoitajina toimivat työntekijät valitsevat sellaisen työnantajan, joka kykenee tarjoamaan heille riittävästi joustoa yksityiselämän suuntaan. Aivan sama koskee ruuhkaista lapsiperhearkea eläviä työntekijöitä. Kun lapsi pitää hakea kesken päivän päiväkodista, työ on se, jonka pitää joustaa. Kun yksin elävä haluaa lähteä kokemaan jotain aivan uutta maapallon toiselle puolelle tai antaa oman osuutensa vapaaehtoistyöhön, työnantajan on syytä myöntää vapaata, jos haluaa työntekijän palaavan vielä takaisin.
Kirkon heikkenevästä taloudesta puhutaan paljon, mutta kirkon tärkein resurssi ja tulevaisuuden turva ovat työnsä osaavat ihmiset. Kirkon työtä tekevien arvopohja voi olla yhteinen, mutta ihmisten todellisuudet eivät ole keskenään samanlaiset. Siksi henkilöstöpolitiikka on tärkeämpää kuin koskaan. Tulevaisuudessa vahvoilla ovat työnantajat, jotka tunnistavat ja tunnustavat työntekijöiden vaihtelevat elämäntilanteet.
Kirjoittaja
