Älyä älylaitteen käyttöön
Lasten kännykänkäyttöä koulussa on alkaneen syksyn myötä rajoitettu. Maailmalta onkin runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että älypuhelinten käytön rajoittaminen kouluissa on parantanut lasten oppimistuloksia. Päiväkoti-ikäiset eivät tarvitse älylaitteita mihinkään.
Teknologia on keskeisessä osassa nykyelämää, ja siksi ihmisillä on painetta olla jatkuvasti tavoitettavissa, online. Sosiaalisen median lyhyet ja helposti selattavat sisällöt voivat kuitenkin vaikeuttaa myös aikuisten keskittymistä pidempiin teksteihin ja tehtäviin. Vaikka sosiaalinen media nimensä mukaisesti tarjoaa helpon ja nopean yhteyden toisiin ihmisiin, lisää se samalla tutkimusten mukaan yksinäisyyden ja eristäytymisen tunteita. Negatiiviset kommentit, yksittäiseen ihmiseen kohdistuva kiusaaminen ja vihapuhe aiheuttavat henkistä kuormitusta kenelle tahansa. Pahimmillaan sosiaalinen media kärjistää yhteiskunnallisia jakolinjoja altistaessaan käyttäjät vain samanmielisille näkemyksille.
Älypuhelin ja sosiaalinen media ovat kiistatta nerokkaita keksintöjä. Kun ennen vanhaan mentiin töistä kotiin, tuijotettiin viisi tuntia televisiosta ohjelmia, jotka joku muu oli meille valinnut. Jos kolmekymmentä vuotta sitten olit kotikyläsi ainoa latinalaisen filologian harrastaja, elit kosmisessa yksinäisyydessäsi kylänraittia kulkiessasi. Nyt latinalaisen filologian harrastaja löytää somesta satoja ellei tuhansia ystäviä.
Silti älypuhelinten, ja erityisesti sosiaalisen median, käytössä meillä on vielä paljon opeteltavaa. Aikuinen ottaa puhelimen käteensä keskimäärin kaksisataa kertaa päivässä, ahkerimmat jopa viiden minuutin välein. Ja kun aikuinen vilkaisee puhelintaan, hän tekee siitä suurimman osan työpäivän aikana. Monille älypuhelin on tärkeä työväline, mutta tiedämme tekevämme puhelimella paljon muutakin kuin vain työasioita. Ja aina kun huomio kiinnittyy puhelimeen, jotain muuta jää huomiotta.
Älypuhelimen tarjoamaan maailmaan on helppo paeta, jottei tarvitsisi tarttua vaikeisiin tai epämukaviin työtehtäviin. Sinne voi paeta myös kiirettä ja stressiä. Pahimmillaan puhelin voi viedä aikuisen huomion, kun pitäisi keskittyä omien läheisten tarpeisiin. Puhelimen vetovoima voi myös koukuttaa niin, että toimintaan alkaa liittyä vieroitusoireita. Yksi vaaran merkki on, jos olo muuttuu hermostuneeksi tai levottomaksi, kun kokouksessa tai työtehtävää suorittaessa ei voikaan vilkaista puhelinta vähän väliä. Vieroitusoire on sekin, jos yöunet alkavat lyhentyä somessa vietetyn ajan takia.
Digitalisaation myötä älypuhelimista on tullut meille välttämättömiä välineitä. Tarvitsemme puhelinta nettipankkiin, sähköpostiin, yhteydenpitoon tai vaikka radion kuunteluun. Puhelimen lokitiedoista kannattaisi kuitenkin aika ajoin tarkistaa, mihin puhelimessa vietetty aika onkaan kulunut. On hyvä muistaa, että puhelimen parissa vietetty aika on pois jostain muusta. Siksi puhelinajan rajoittaminen on sopimuksen tekemistä itsensä kanssa.
Entäpä, jos viettäisi joka päivä vähintään tunnin ilman puhelinta? Sen ajan voisi käyttää vaikkapa liikuntaan, ruuanlaittoon tai lukemiseen. Tai, voisiko esimerkiksi sunnuntaista tehdä itselleen kokonaan somettoman päivän? Kun yhtenä päivänä viikossa ei ole digitaalista maailmaa, on pakko keskittyä johonkin muuhun.
Kun puhelinten käytöstä nyt keskustellaan, meillä aikuisilla on oiva tilaisuus näyttää suuntaa ja esimerkkiä nuoremmille. Vanhaa sanontaa mukaillen älypuhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi sitä käytettäessä on viisasta käyttää myös tervettä älyä.
Kirjoittaja
