Arkipyhät ovat enemmän kuin vapaapäiviä
Suomessa käydään tasaisin väliajoin keskustelua siitä, pitäisikö kirkollisia arkipyhiä siirtää viikonloppuihin. Ajatus nousee yleensä elinkeinoelämän suunnalta, ja erityisesti helatorstai sekä loppiainen joutuvat tarkastelun kohteiksi. Mutta kun katsoo pintaa syvemmälle, huomaa, että kyse ei ole vain kalenterimerkinnöistä. Kyse on kulttuuristamme, identiteetistämme ja tavastamme elää.
Helatorstai on tästä hyvä esimerkki. Se sijoittuu 40 päivää pääsiäisen jälkeen ja muistuttaa Kristuksen taivaaseenastumisesta. Tapahtumasta, joka on kristinuskon ydintä. Helluntai seuraa kymmenen päivää myöhemmin, ja sen myötä kristityt juhlivat Pyhän Hengen vuodattamista ja kristillisen kirkon syntyä. Nämä juhlat eivät ole vain vapaapäiviä, vaan osa vuosituhantista perinnettä, joka on muovannut länsimaista ajattelua ja arvoja.
Kirkolliset pyhät rytmittävät elämää tavalla, jota ei pidä väheksyä. Ne luovat hengähdystaukoja, muistuttavat levon merkityksestä ja pitävät yllä arjen ja pyhän vuoropuhelua. Kun työelämä digitalisoituu ja tekoäly tehostaa prosesseja, ei ratkaisu ole lisätä työaikaa. Päinvastoin: jaksamisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta arkipyhät ovat tärkeä vastapaino jatkuvalle tehokkuuspuheelle.
On myös hyvä muistaa, että Suomessa arkipyhien määrä on kansainvälisesti vertaillen maltillinen. Meillä on vähemmän pyhäpäiviä kuin monissa EU-maissa tai Yhdysvalloissa. Siksi väite, että monet arkipyhät heikentävät maan kilpailukykyä, ei kestä tarkempaa tarkastelua.
Kristinuskon vaikutus näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa paljon laajemmin kuin vain kirkkovuoden juhlissa. Luterilaisuus on ollut hyvinvointivaltion arvopohjan rakentaja, ja sen perintö näkyy edelleen tavassamme korostaa rehellisyyttä, luottamusta, yhteisvastuuta ja jokaisen ihmisen yhtäläistä arvoa. Ne eivät ole vähäisiä asioita. Ne ovat yhteiskuntamme selkäranka.
Kevään arkipyhien juhlakulkue huipentuu juhannukseen, Johannes Kastajan päivään. Keskikesän valo, yöttömät yöt ja Suomen lipun liehuva sinivalkoisuus muistuttavat siitä, että juhlat ovat osa kulttuurista jatkumoa, joka kantaa sukupolvelta toiselle. Juhannus on enemmän kuin vain mökkireissu tai kokko. Se on osa tarinaa, joka kertoo keitä me olemme.
Siksi arkipyhien siirtely ei ole tekninen kysymys, vaan arvovalinta. Kun pidämme kiinni pyhistä, pidämme kiinni myös kulttuuristamme, historiastamme ja yhteisestä arvopohjastamme. Ja juuri siksi niitä kannattaa vaalia.
Keskikesän juhlaa kohti, hyvät ystävät!
Kirjoittaja
