IHMINEN UNOHTAA, JOULU MUISTUTTAA
Työelämä ja arki vaativat meiltä paljon. Kiihtyvä tahti näkyy kalentereissa, sähköposteissa ja omassa sisäisessä puheessamme. Usein tuntuu, että juoksemme oravanpyörässä, joka synnyttää vauhtinsa itse. Lopulta se pyörii kuitenkin juuri niin kovaa kuin me sitä itse pyöritämme.
Joulu on meille annettu pysähdyksen paikka. Se tulee joka vuosi, vaikka emme olisi ehtineet tai jaksaneet sitä odottaa. Joulu muistuttaa siitä, ettei elämä voi olla pelkkää suorittamista ja selviytymistä. Sen ydinsanoma on rauha, ihmisyys ja läsnäolo. Joulu kutsuu meitä hellittämään, edes hetkeksi, ja katsomaan elämää lempeämmin.
On täysin ymmärrettävää, että me täällä pitkän pimeyden keskellä haluamme jo varhain valoa, lämpöä ja iloa ympärillemme. Ne auttavat jaksamaan. Silti herää kysymys: jos aloitamme joulun vieton jo viikkoja tai kuukausia etukäteen, mitä juhlimme varsinaisena jouluna? Onko joulusta tulossa tauoton sesonki, jonka alkuperäinen viesti hämärtyy ennen kuin todellinen juhla edes alkaa?
Joulun opetus ei ole täydellisissä valmisteluissa eikä elämyksien määrässä. Sen opetus on toistossa. Siinä, että palaamme vuosi vuoden jälkeen tärkeimpien asioiden äärelle: rauhaan, toivoon ja yhteyteen. Tarvitsemme tämän vuosittaisen pysähdyksen, sillä muuten arjen tiivistyvä vauhti veisi meidät mukanaan. Pysähdymme, jotta muistaisimme, mikä elämässä on olennaista.
Ortodoksisessa kirkossa joulutervehdys kuuluu: ”Kristus syntyy – kiittäkää!” Se ei siis viittaa menneeseen, vaan siihen, että joulun ihme tapahtuu uudelleen joka vuosi. Sen tehtävä on muistuttaa meitä yhä uudelleen siitä, miksi joulua vietetään.
Joulu ei kysy, ehdimmekö, jaksammeko tai olemmeko valmiita. Se tulee joka vuosi, riippumatta siitä, kuinka kiireisiä olemme. Sen, minkä ihminen unohtaa, joulu kyllä muistuttaa. Löytäkäämme siis kaiken keskeltä se kaikkein tärkein.
Kirjoittaja
