TOIVO ON TYÖELÄMÄMME VOIMAVARA
Elämme aikaa, jossa työelämä muuttuu nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Epävarmuus, jatkuvat uudistukset ja kasvavat vaatimukset kuormittavat monia. Juuri tällaisessa ajassa tarvitsemme erityisesti toivoa.
Toivo ei ole epämääräistä positiivista ajattelua tai tyhjää kannustusta. Se on konkreettinen voima, joka suuntaa toimintaa ja antaa ihmiselle kyvyn jatkaa eteenpäin myös silloin, kun olosuhteet ovat haastavat. Toivo syntyy siitä, että näemme tavoitteen, hahmotamme keinot sen saavuttamiseksi ja koemme, että omalla toiminnallamme on merkitystä.
Kun työntekijä uskoo voivansa vaikuttaa omaan työhönsä ja löytää ratkaisuja, hän ei jää odottamaan olosuhteiden muuttumista. Tämä aktiivinen toimijuus on keskeinen osa toivoa. Tämä puolestaan heijastuu koko työyhteisöön. Toiveikas ilmapiiri lisää työtyytyväisyyttä, vahvistaa sitoutumista ja parantaa vuorovaikutusta. Toivo liittyy suoraan ihmisen perustarpeisiin työssä. Kun työntekijä kokee voivansa toimia itsenäisesti, kuuluvansa joukkoon ja pärjäävänsä tehtävissään, syntyy pohja toiveikkuudelle. Näiden kokemusten puuttuessa tilalle hiipivät helposti näköalattomuus ja passiivisuus.
Työyhteisöllä ja sen toimintakulttuurilla on ratkaiseva rooli. Arjen kohtaamiset, avoin keskustelu ja mahdollisuus jakaa huolia rakentavat luottamusta. Kun vaikeistakin asioista voidaan puhua, epävarmuus ei jää yksilön kannettavaksi. Samalla syntyy kokemus siitä, että haasteisiin etsitään ratkaisuja yhdessä. Myös johtamisella on tässä keskeinen merkitys. Esihenkilöiden tapa puhua työstä, tulevaisuudesta ja vaikeista tilanteista vaikuttaa suoraan siihen, millaiseksi ilmapiiri muodostuu. Toivoa voidaan vahvistaa myös oppimalla menneestä. Jokainen työyhteisö on kohdannut vastoinkäymisiä. Kun niistä selviytymistä tarkastellaan yhdessä, syntyy kokemus kyvykkyydestä.
Toivon merkitys korostuu erityisesti nuorten kohdalla. Yhä useampi nuori suhtautuu tulevaan työelämään varauksella ja kokee siihen liittyvää kuormitusta jo etukäteen. Jos työelämä näyttäytyy raskaana ja epävarmana, katoaa helposti halu sitoutua ja rakentaa omaa paikkaa siinä. Siksi toivo ei ole vain yksilön voimavara vaan myös yhteiskunnallinen kysymys. Työpaikoilla, joissa onnistutaan luomaan toiveikas ja merkityksellinen ilmapiiri, rakennetaan samalla kestävää tulevaisuutta. Tällaisissa ympäristöissä ihmiset jaksavat paremmin, kehittyvät ja haluavat tehdä työnsä hyvin.
Kirjoittaja
