Suomi kurjistaa itse itseään
Suomen heikkoa taloustilannetta yritetään kohentaa kansalaisten arkeen kohdistuvilla leikkauksilla. Hallituksen viesti tuntuukin olevan, että karsi, karsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Suomessa on työttömiä tällä hetkellä eniten Euroopassa, avoimia työpaikkoja vain kourallinen. Työttömyys ei kuitenkaan ole vain luku tilastoissa. Se vaikuttaa ihmisen arkeen monella tavalla. Työttömyyden kohdatessa tulot pienenevät ja mielessä voi olla paljon huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Eikä työttömyys kosketa vain työtöntä itseään, se voi muuttaa koko perheen elämän suunnan. Toimeentuloon perustunut elämäntapa pitää laatia uudelleen.
Sen sijaan, että tällaisina aikoina luotaisiin uusia mahdollisuuksia ja annettaisiin toivoa, valtion toimesta on heikennetty ihmisten selviytymismahdollisuuksia. Työttömyysturva on porrastettu, omavastuupäiviä pidennetty, työssäoloehto on kaksinkertaistettu ja suojaosa poistettu. Työnhakijan näkökulmasta nämä eivät tuo työtä eikä ensinkään toivoa paremmasta. Lisäksi aikuiskoulutustuki on lakkautettu. Monella työttömällä olisi varmasti halua kouluttautua ja etsiä uusi suunta työuralle, mutta kouluttautumisesta on tehty liian kallista.
Loputtomista leikkauksista tulee mieleen sanonta, jonka mukaan muissa Pohjoismaissa virkamiehet etsivät lainsäädännöstä pykäliä, joilla ratkaisun voi tehdä kansalaisen eduksi. Suomessa tehdään päinvastoin: säädetään määräyksiä, joilla voidaan estää kansalaisen etua ajavat ratkaisut.
Työpaikkoja ei synny leikkaamalla ihmisten toimeentuloa. Työpaikkoja syntyy, kun ihmisillä on mahdollisuus kehittää osaamistaan, ja luottaa siihen, että heidän osaamisellaan on arvoa myös tulevaisuudessa. Ratkaisun pitäisi lähteä juuri toivon luomisesta. Se kannustaa yrittämään ja ottamaan riskejä. Koulutus on tietenkin avainasemassa, ja se, ettei epäonnistumisesta heti sakoteta.
Työttömyys ei saa olla päätepysäkki. Oikeilla päätöksillä se voi olla alku jollekin uudelle. Tekemisen meininki nousee arjen tunteesta, että kaikki järjestyy ja yrittämisestä palkitaan. Siihen liittyy myös tunne, että ollaan kaikki samalla puolella. Silloin halutaan myös puolustaa yhteisiä arvoja, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia kaikille. Ne ovat arvokkain pääomamme, jota ei sovi hukata sahaamalla kansakuntaa kahtia.
Päättäjien olisi turvattava työnhakijoille inhimillisen elämän perustarpeisiin riittävä toimeentulo. Se tarkoittaa esimerkiksi työttömyysturvan porrastuksen kohtuullistamista huomioiden ihmisen elämäntilanne, ja työttömyysturvan suojaosan palauttamista. Voisiko palkkatuki olla subjektiivinen oikeus pitkäaikaistyöttömälle?
Suomessa on erilaisia koulutusmuotoja, mutta tarvitsemme mallin, joka aidosti mahdollistaa aikuisten oppimisen ja ammatinvaihdon. Sen on oltava joustava, alueelliset tarpeet huomioiva ja sen on turvattava toimeentulo niille, joilla ei ole taloudellista liikkumavaraa. Osaamisen kehittäminen ei saa jäädä juhlapuheeksi. Se on Suomen tulevaisuuden elinehto.
Kirjoittaja
