Suomalainen eläkejärjestelmä on menestystarina
Suomessa eläkejärjestelmä on muihin pohjoismaihin verrattuna kehittynyt varsin myöhään. Aikoinaan perheen ja kirkon tehtävänä on ollut pitää huolta vanhoista ja sairaista, kun mitään keskitettyä turvaa ei ollut. Pitäjien talot muodostivat yhteenliittymiä, ruotuja, jotka vastasivat yhteisesti köyhien ja vaivaisten hoidosta, kunnes huolenpitovelvoite siirtyi 1800-luvun loppupuolella kuntien vastuulle.
Myös tehtaiden omistajilla ja maatilojen isännillä on ollut elatusvelvoite työntekijöistään jo 1700-luvulla, kun Suomi oli osa Ruotsia. Isännän oli huolehdittava pitkäaikaisista työntekijöistään, kun he eivät enää pystyneet työhön.
Ensimmäiset sairaus-, hautaus- ja eläkekassat perustettiin tehtaiden ja ammattikuntien yhteyteen 1800-luvulla. Kassaan maksettiin maksuja ja saatiin vastaavasti avustuksia sairauden, työkyvyttömyyden, vanhuuden heikkouden tai kuoleman kohdatessa. Muistona noilta ajoilta meillä toimivat edelleen mm. Apteekkien eläkekassa ja Merimiesten eläkekassa, jotka toki toimivat tänä päivänä suomalaisen eläkejärjestelmän mukaisesti. Myös valtion virkamiehillä oli oma eläkejärjestelynsä jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Niiltä ajoilta onkin peräisin vanha sanonta, että valtion leipä on kapea mutta pitkä. Valtion eläkekassa toimii edelleen.
Suomi säilyi maatalousvaltaisena maana huomattavasti pidempään kuin esimerkiksi Ruotsi. 1930-luvulla maataloudesta sai toimeentulonsa 70 % suomalaisista, teollisuudesta vain reilut kymmenen prosenttia. Maamme 3,5 miljoonasta asukkaasta kolme miljoonaa asui maaseudulla. Poliittiset päättäjät eivät siksi pitäneet tärkeänä luoda uusia sosiaaliturvan muotoja vähälukuiselle kaupunkien palkansaajaväestölle. Siksi Suomessa koko kansan kattava eläketurva syntyi eurooppalaisittain verrattuna melko myöhään.
Kansaneläkelaki tuli voimaan vuonna 1939. Kansaneläkejärjestelmä ei kuitenkaan pysynyt kauaa kestävänä, sillä sodan jälkeinen inflaatio romahdutti eläkesäästöjen reaalisen arvon. Nykymuotoinen työeläkejärjestelmä syntyi 1960-luvun alussa, kun ammattiliittojen aloitteesta palkansaajien työeläkelait (TEL ja LEL) säädettiin eduskunnassa. Alkuvuosien suurempien linjanvetojen jälkeen järjestelmän rakenne on pysynyt pääpiirteissään samanlaisena.
Osittaisia eläkeuudistuksia on tehty aika ajoin. Muuttunut väestörakenne sekä talouden nousu- ja laskusuhdanteet ovat osaltaan vaikuttaneet muutoksiin. Eläke-etuuksia on ensin laajennettu ja sitten karsittu, eläkkeen määräytymistä muutettu ja eri ryhmien eläketurvaa yhtenäistetty. Suomen lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä työmarkkinajärjestöjen asema on edelleen poikkeuksellisen vahva. Onhan kyse palkansaajan toimeentuloturvasta työelämän päätyttyä.
Keskusteluissa kysytään usein, ovatko nykyiset eläkeläiset maksaneet itse omia eläkkeitään vai kaatuuko taakka tulevaisuuden työssäkäyville. Toisin kuin moni luulee, eläkeläiselle maksettava työeläke ei ole tälläkään hetkellä hänen itsensä maksama kuin vain osittain. Nyt töissä käyvät suomalaiset kustantavat valtaosan maksussa olevista eläkkeistä.
Suomen eläkejärjestelmä saa kuitenkin paljon kiitosta maailmalla, ja ansaitusti. Järjestelmämme on hyvin kattava ja kansalaisille yksinkertainen. Työntekijän ei tarvitse huolehtia, karttuuko työstä eläkettä, eikä eläkkeelle jäävän muistella sitä, mistä kaikkialta eläkettä on kertynyt. Riittää, että eläkettä hakee. Järjestelmä hoitaa sen, että karttuneet etuudet maksetaan. Eläkejärjestelmämme suojaa myös kohtalaisen hyvin köyhyydeltä, vaikkei se rikkaaksikaan tee. Eläkkeiden korvausaste on noin 50 %, eli eläke on noin puolet työelämässä ansaitusta kuukausipalkasta.
Suomen huolestuttava väestökehitys on pakottanut päättäjät miettimään jälleen eläkkeitä. Maksussa olevien eläkkeiden leikkaaminen ei tunnu reilulta, sillä eläkeläisellä on kovin vähän mahdollisuuksia löytää korvaavia tulonlähteitä, jos eläke pienenee. Lisäksi ikääntyessä välttämättömät lääkekulut ja erilaisten palveluiden tarve kasvaa, mitkä vievät yhä suuremman osan eläkeläisen tuloista.
Työeläkemaksuihin kohdistunutta nostopainetta onkin pyritty korjaamaan etuuksia, ikärajoja ja maksuja muuttamalla. Kesäkuussa eduskunnassa hyväksytty sijoitustoiminnan ehtoja ja indeksitarkistuksia muuttanut eläkeuudistus on osa tätä pitkää sopeutuksen jatkumoa.
Miltä viimeisimmän uudistuksen jälkeen näyttää? Jos eläkevaroille saatava tuotto tulee olemaan niitä koskevien oletusten mukainen, nykyinen työeläkejärjestelmän kokonaismaksutaso on riittävä työeläke-etuuksien rahoittamiseen. Eläketurvakeskuksen uusimpien pitkän aikavälin laskelmien mukaan työeläkemaksuilla näyttäisi tulevaisuudessa olevan ennemmin laskuvaraa kuin nostotarvetta.
Laskelmat ovat taivaan mannaa nuorisolle, jonka heikosta luottamuksesta eläkejärjestelmään on puhuttu paljon. Tulevaisuus eläkkeiden suhteen onkin valoisa. Tämä on nuorille ikäluokille konkreettinen osoitus siitä, että eläkejärjestelmä kestää myös tulevina vuosikymmeninä ja takaa työssäkäyville kohtuullisen toimeentulon hautaan asti.
Kirjoittaja
