KUKAAN EI OLE OIKEASSA
Elämme ajassa, jossa meillä on vahvoja näkemyksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kuka toimii viisaasti ja kuka ajattelee väärällä tavalla. Hakeudumme mielellämme samanmielisten seuraan, sillä siellä meidän ei tarvitse kyseenalaistaa omia käsityksiämme. On turvallista olla oikeassa, varsinkin silloin, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä.
Mutta mitä tapahtuu, kun kohtaamme ihmisen, joka näkee maailman aivan toisin? Emme enää kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme löytääksemme toisen puheesta virheitä. Keräämme perusteluja, vahvistamme omaa kantaamme ja vakuutumme entistä enemmän siitä, että juuri me olemme oikeassa. Pahimmillaan lakkaamme näkemästä keskustelukumppaniamme ihmisenä ja alamme nähdä hänet vain mielipiteensä edustajana.
Samalla saatamme unohtaa jotakin olennaista. Se, että olemme jostakin asiasta vahvasti jotakin mieltä, ei vielä tarkoita, että olisimme oikeassa. Kun kahden ihmisen välille syntyy ristiriita, ympärillä olevat alkavat helposti valita puoliaan. Kuuntelemme toisen kertomuksen, muodostamme käsityksemme tapahtuneesta ja saatamme sen jälkeen tulkita kaiken kuulemamme tämän ensimmäisen tarinan kautta.
Jokaisella meistä on oma kokemuksemme todellisuudesta. Kaksi ihmistä voi kokea saman tapahtuman täysin eri tavoin ilman, että kumpikaan tietoisesti vääristelee tapahtunutta. Silti meillä on valtava tarve ratkaista, kumman kokemus on oikea ja kumman väärä.
Puolueettomuus on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista vuorovaikutustaidoista. Se ei tarkoita sitä, ettei meillä saisi olla mielipiteitä, arvoja tai periaatteita. Eikä se tarkoita epäasiallisen käytöksen hyväksymistä tai sitä, että kaikki näkemykset olisivat yhtä perusteltuja. Se tarkoittaa kykyä tunnistaa omat ennakkokäsityksemme ja olla antamatta niiden ratkaista etukäteen, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen.
Erityisen vaikeaa tämä on silloin, kun koemme olevamme moraalisesti oikealla puolella. Kun oma näkemyksemme tuntuu niin itsestään selvältä, että toisin ajattelevan ihmisen ymmärtäminen alkaa tuntua lähes mahdottomalta.
Mitä ehdottomammin julistamme olevamme oikeassa, sitä kauemmas saatamme työntää niitä ihmisiä, joiden ajatteluun haluaisimme vaikuttaa. Harva muuttaa mielipidettään siksi, että hänet on nolattu, vaiennettu tai osoitettu muiden edessä väärässä olevaksi. Sen sijaan kokemus kuulluksi tulemisesta voi avata mahdollisuuden tarkastella myös omia käsityksiä uudelleen.
Meillä on myös kummallinen tapa pitää mielipiteen muuttamista heikkoutena. Erityisesti julkisessa keskustelussa aiemmasta kannastaan luopuva ihminen leimataan helposti takinkääntäjäksi. Mutta eikö asia ole juuri päinvastoin? Eikö vaadi huomattavasti enemmän rohkeutta myöntää olleensa väärässä kuin pitää itsepintaisesti kiinni näkemyksestä, jonka perusteet ovat jo horjuneet? Mitä arvoa lopulta on mielipiteellä, josta pidämme kiinni vain siksi, että olemme joskus aikaisemmin ajatelleet niin?
Meidän jokaisen olisi hyvä aika ajoin tarkastella omaa käyttäytymistämme. Miten puhumme ihmisistä, jotka ajattelevat eri tavalla? Millaisia johtopäätöksiä teemme toisista kuulopuheiden perusteella? Annammeko ihmiselle mahdollisuuden tulla ymmärretyksi vai olemmeko jo etukäteen päättäneet, millainen hän on? Ja ennen kaikkea, osaammeko itse käyttäytyä sillä tavalla, jolla toivomme muiden käyttäytyvän meitä kohtaan?
On helppo vaatia muilta avarakatseisuutta, kunnioitusta ja kykyä kuunnella. Huomattavasti vaikeampaa on osoittaa näitä samoja taitoja silloin, kun omat tunteemme kuumenevat ja toinen ihminen haastaa meille tärkeitä asioita.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, kuka on oikeassa, ja alkaa kysyä, mitä voisimme oppia toisiltamme. Se ei tarkoita omista arvoista luopumista eikä sitä, että kaikesta pitäisi päästä yhteisymmärrykseen. Joskus erimielisyys jää, mutta silti voimme kohdella toisiamme arvostavasti.
Seuraavan kerran, kun huomaat ärsyyntyväsi toisen ihmisen mielipiteestä, kokeile jotakin poikkeuksellista. Älä kiirehdi kertomaan, miksi hän on väärässä. Kysy sen sijaan, miksi hän ajattelee niin. Ja kuuntele vastaus.
Saatat yllättyä.
Kirjoittaja
