TERVETULOA TAKAISIN TÖIHIN!
Kesälomat alkavat olla takana ja työpaikoilla palataan vähitellen arkeen. Toivottavasti kesä on tuonut mukanaan lepoa, iloa ja uusia kokemuksia. Silti monelle tuttu ajatus hiipii mieleen jo ensimmäisten työpäivien aikana. Tuntuu siltä, että tarvitsisi jo uuden loman. Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä lomalta oikeastaan odotamme. Loman tarkoitus ei voi olla se, että se korjaa yksitoista kuukautta huonoja elämäntapoja ja jatkuvaa kuormitusta. Sen tehtävä on täydentää palautumista, ei kantaa siitä yksin vastuuta.
Oletko huomannut sanovasi lähes päivittäin olevasi väsynyt? Tai kuuletko saman lauseen jatkuvasti työkavereiltasi, ystäviltäsi tai läheisiltäsi? Moni tuntuu pitävän jatkuvaa uupumusta väistämättömänä osana nykyelämää, ikään kuin se olisi uusi normaali. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Elämään kuuluu kiireisiä vaiheita, stressiä ja tavallista raskaampia ajanjaksoja, mutta jatkuva voimattomuus ei ole normaali olotila. Jos loman jälkeenkin tuntuu siltä, ettei akku latautunut lainkaan, ongelmaa ei ratkaista varaamalla seuraavaa lomamatkaa, vaan tarkastelemalla rehellisesti omaa arkea.
Työelämässä keskustellaan paljon työn kuormittavuudesta, johtamisesta ja työn rakenteista, eikä suotta, sillä niillä on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Samalla on kuitenkin syytä kysyä itseltämme, kuinka hyvin huolehdimme niistä asioista, joihin voimme itse vaikuttaa. Ohje on lopulta hämmentävän yksinkertainen. Syö monipuolisesti ja säännöllisesti, nuku riittävästi ja liiku tavalla, joka pitää sekä kehon että mielen toimintakykyisinä. Lähes jokainen tietää tämän, mutta silti juuri nämä elämän peruspilarit jäävät liian usein kiireen, mukavuudenhalun tai huonojen tottumusten jalkoihin.
Aivojen toimintakyky rakentuu levosta, ravinnosta ja liikunnasta. Niille ei ole olemassa oikotietä eikä mikään yksittäinen hyvinvointikikka pysty paikkaamaan niiden puutteita pitkällä aikavälillä. Aivojen huoltovarmuus syntyy tavallisina arkipäivinä, kun päätämme mennä ajoissa nukkumaan, syömme ravitsevan lounaan, ja lähdemme pienelle kävelylle silloinkin, kun sohva houkuttelee enemmän. Juuri näistä arkisista valinnoista rakentuu se toimintakyvyn varasto, jonka varassa selviämme silloin, kun elämä meitä koettelee.
Ehkä tämän syksyn tärkein työhyvinvointiteko ei olekaan uusi harrastus, koulutus tai organisaatiouudistus. Ehkä kaikkein merkittävin muutos on se, että lakkaamme pitämästä jatkuvaa väsymystä normaalina osana elämää. Jos loma ei tuntunut riittävän palautumiseen, älä ensimmäisenä etsi ratkaisua seuraavasta lomasta, vaan pysähdy tarkastelemaan elämäsi perustuksia. Kun ne ovat kunnossa, myös työstä palautuminen muuttuu toisenlaiseksi. Siitä kaikki hyvinvointi lopulta alkaa.
Kirjoittaja
