Kirkon alat ry:n lausunto TEM:lle lakiesityksestä, joka koskee määräaikaisen työsopimuksen solmimisen perusteiden muuttamista (10.7.2025)

Yleiset huomiot ja vaikutusarviot

Kirkon alat yhtyy kaikilta osin palkansaajakeskusjärjestöjen (Akava, SAK ja STTK) edustajien 28.5.2025 päivätyssä eriävässä mielipiteessä esitettyihin näkökohtiin ja huomioihin työryhmän esityksestä. Erityisesti on syytä painottaa, että kysymyksessä olevan lakiesityksen sekä hallitusohjelmaan sisältyvien kaikkien muiden työntekijän asemaan vaikuttavien lakiesitysten kokonaisvaikutusten arviointia ei ole missään vaiheessa tehty. Hallitusohjelmaan perustuvat lainmuutokset on valmisteltu kukin erillään ilman selkää kokonaiskuvaa siitä, miten kaikki lakiuudistukset yhdessä tosiasiallisesti vaikuttavat suomalaisen palkansaajan oikeudelliseen asemaan.

Esityksen tavoitteena on työryhmämietinnön mukaan purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa erityisesti pienten ja keski-suurten yritysten toimintaedellytyksiä. Kirkon alat ry:n toimintakentässä ei ole pieniä tai keskisuuria yrityksiä, mutta siitä huolimatta ehdotetut lakimuutokset vaikuttaisivat myös seurakuntien ja kristillisten järjestöjen toimintaan niiden palveluksessa olevien työntekijöiden asemaa heikentävästi.  Lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset siis ulottuvat paljon sen kirjattuja tavoitteita laajemmiksi, mikä käsityksemme mukaan ei ole hyvän lainvalmistelun periaatteiden mukaista. Toisaalta lakiesitys tuskin kuitenkaan lisää seurakuntien uuden henkilöstön rekrytointia nykyiseen verrattuna. Se saattaa kuitenkin lisätä seurakuntien kannustimia siirtää henkilöstöään vakinaisista virkasuhteista määräaikaisiin työsuhteisiin, kun vastaavia muutosesityksiä ei ole suunniteltu tehtäväksi virkasuhteita koskevaan lainsäädäntöön.

Huomiot esityksen vaikutuksista

Tämän esityksen ja hallitusohjelmaan perustuvien muiden työelämäuudistusten kokonaisvaikutuksia ei ole tässä esityksessä eikä muutoinkaan missään vaiheessa arvioitu. Lakiesityksiä on valmisteltu pistemäisesti ilman selkeää kokonaiskuvaa niiden keskinäisistä riippuvuussuhteista ja yhteisvaikutuksista.

Lakiesityksessä on todettuna, että aihetta koskeva tutkimustieto ei osoita lakimuutoksella olevan selviä työllisyys- tai työttömyysvaikutuksia. Herääkin kysymys, miksi hallitus on toteuttamassa tällaista uudistusta Suomessa, jossa työttömyys on nykyisin Euroopan kärkitasoa ja jossa nimenomaan olisi tarvetta toimille, joilla on työllisyysvaikutuksia.

Työryhmän mietinnössä on myös todettuna, että ”on odotettavissa raskaussyrjintätapausten” lukumääräistä kasvua. Lisäksi ”myös riski, että muun tyyppinen syrjintä kuin raskaus- ja perhevapaasyrjintä, voi vastaavasti lisääntyä, erityisesti kun määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee paljon eri etnisiin vähemmistöihin kuuluvia”. Tämä on perin outoa hallitukselta, joka on kauttansa aloittaessaan pyrkinyt korostamaan rasismin ja syrjinnän vastaisia tavoitteitaan ja niihin liittyvää nollatoleranssia. Hyväksyessään tällaisen lainmuutosesityksen Orpon hallitus siis nimenomaisesti lisäisi työelämän rakenteellista syrjintää.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella on myös selvää, että epävarmuus työn jatkumisesta ja siitä aiheutuvat huolet toimeentulosta tulevaisuudessa eivät ainakaan kannusta nuoria aikuisia perustamaan perheitä ja hankkimaan lapsia. Suomessa syntyvyys on jo muutoinkin ollut viime vuosina vaarallisen alhaalla kansantalouden pitkäaikaista kantokykyä ja huoltosuhdetta ajatellen. Lakiesitys, joka johtaa vakituisten työsuhteiden korvautumiseen määräaikaisilla työsopimuksilla, on huono signaali perheen perustamisiässä oleville nuorille ja keski-ikäisille henkilöille, joille tulisi pikemminkin pyrkiä antamaan varmuutta elämän perusedellytysten (mm. vakituinen kokoaikainen työ) turvaamisesta. .

Työsopimuslakiin ehdotetut säännösmuutokset

1 luvun 3 a (työntekijän kanssa tehtävä ensimmäinen määräaikainen työsopimus)

Säännös heikentäisi sitä peruslähtökohtaa, että työsopimuksen perusmuoto on toistaiseksi voimassa oleva eli niin sanottu vakituinen työsuhde. Näinollen säännös ei ole sopusoinnussa Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten (mm. ILO) kanssa. Käytännössä säännös mahdollistaa työnantajan toiminnan järjestämisen käyttämällä ainoastaan määräaikaisia työsopimuksia. Erityisesti julkisella sektorilla tätä ei voida pitää perusteltuna.

Säännös ei käytännössä myöskään estäisi määräaikaisten työsopimusten ketjuttamista eli säännös ei siltä olisi edes hallitusohjelman mukainen.

Säännöksen perusteluissa on vain ylimalkaisesti todettu, että ”Lain kiertämistarkoituksessa tehtyjä järjestelyitä saatetaan arvioida toisin”. Tästä tarvittaisiin ehdottomasti lisää tarkentavaa tekstiä ja esimerkkitilanteita.  Kirkon alojen toimintakentässä tapahtuu esimerkiksi usein tilanteita, joissa työntekijät siirtyvät seurakunnan ja seurakuntayhtymän välillä taikka seurakunnan ja Kirkkohallituksen välillä. Jäisivätkö tällaisetkin siirtymiset pykälässä olevan rajoituksen ulkopuolelle?

Säännöksen 4 momentissa oleva työnantajalle asetettava velvoite antaa työntekijälle selvitys mahdollisuudesta palkata työntekijä toistaiseksi voimassa olevaan tai perustellusta syystä tehtävään määräaikaiseen työsuhteeseen jäänee tosiasiallisesti merkityksettömäksi. Säännöksen perusteluissakin on mainittu voimassaolevan työsopimuslain 2 luvun 6 §:n mukaisesta velvoitteesta, joka on samankaltainen kuin tähän säännökseen ehdotettava velvoite. Kirkon alat yhtyy palkansaajakeskusjärjestöjen edustajien yhteisessä eriävässä mielipiteessä esitettyyn näkemykseen, että säännöksessä tarkoitettu perusteltu selvitys jää oikeusvaikutuksiltaan täysin merkityksettömäksi. Nykyisenkään selvitysvelvollisuuden  vaikuttavuutta työsuhteen muodon valintaan ei ole selvitetty.

1 luvun 3 b § (määräaikaisen työsopimuksen tekeminen pitkäaikaistyöttömän kanssa)

Säännös vastaa voimassa olevaa 1 luvun 3 a §:ää. Käytännössä esityksen perustelujen valossa jää epäselväksi, mitä lisäarvoa vanhanmallisen säännöksen säilyttämiselle olisi, jos uutta 3 a §:ää voitaisiin soveltaa myös pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen. Lakiesitys kokonaisuudessaan todennäköisesti heikentäisi entisestään pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksia saada edes määräaikaisia työsuhteita.

2 luvun 4 § (selvitys työnteon keskeisistä ehdoista)

Ei lausuttavaa

2 luvun 6 § (Ilmoittaminen vapautuvista työpaikoista ja perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää säännöllistä työaikaa tai työsopimuksen kestoaikaa)

Voimassaolevan lain kyseinen säännös lisättiin lakiin ns. työehtodirektiivin implementoinnin yhteydessä. Sen tosiasiallisesta vaikuttavuudesta työsuhteen muotoon ei ole tarkempaa tutkimustietoa. On todennäköistä, että työnantajalle asetettu selvitysvelvollisuus ei tosiasiallisesti lainkaan paranna määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa työntelevän työntekijän asemaa. Pykälään ehdotettu muutos ei tätä asiantilaa ainakaan paranna.

5 luvun 4 § (lomautusilmoitus)

Lomautusilmoitusajan lyhentäminen seitsemään päivän on työntekijöiden toimeentulon kannalta huono ratkaisu. Käytännössä työntekijöillä vain harvoin on mahdollista hankkia korvaavia ansiotuloja taikka sopeuttaa kulutustasonsa niin lyhyessä ajassa. Työnantajalla on käytännössä paremmat mahdollisuudet arvioida lomautustarvetta hyvissä ajoin siten, että nykyisessä laissa olevaa 14 päivän ilmoitusaikaa on mahdollista noudattaa. Lomautusilmoitusajan lyhentäminen tarkoittaa tosiasiallisesti työnantajalle kuuluvan yrittäjävastuun osittaista siirtymistä työntekijöiden kannettavaksi.

5 luvun 7 § (lomautetun työntekijän työsuhteen päättyminen)

Ehdotettu muutos on tekninen, joten siihen ei ole erityistä kommentoitavaa.

6 luvun 1 § (määräaikaiset työsopimukset)

Säännökseen ehdotettu lisäys määräaikaisen työsopimuksen irtisanomismahdollisuudesta on sinällään kannatettava työntekijän asemaa parantava uudistus. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan tulisi alle viiden vuoden jatkuneen työsuhteen osalta antaa työnantajalle, koska työnantajalla on jo työsopimusta tehdessään riittävät mahdollisuudet arvioida työllistämisen edellytyksiä ja määräaikaisen työsopimuksen kestoa. Työnantajan irtisanomisoikeus heikentää entisestäänkin työntekijän oikeudellista asemaa ja luottamusta työsopimuksen pysyvyyteen.

Esityksen perusteluissa ei ole riittävästi perusteltu, miksi työntekijän irtisanomisoikeus on rajattu vain vähintään kuusi kuukautta kestäneisiin määräaikaisiin työsuhteisiin. Perusteltua kuitenkin olisi, että työntekijä voisi irtaantua myös sitä lyhyemmistä määräaikaisista työsuhteista siirtyäkseen toisen työnantajan palvelukseen paremmilla työsuhde-ehdoilla. Ehdotetusta säännöksestä tulisikin siksi poistaa viimeinen ”joka”-lause. (” …joka on kestänyt vähintään kuusi kuukautta”).

6 luvun 6 § (työntekijän takaisin ottaminen)

Palkansaajakeskusjärjestöjen (STTK, SAK ja Akava) eriävässä mielipiteessä on tuotu esille ne keskeiset epäkohdat, jotka liittyvät tämän säännöksen uudistamiseen. Kirkon alat ry:n toimintakentässä on runsaasti pieniä, alle 50 henkilöä työllistäviä työnantajia. Työsopimuslain mukainen takaisinottovelvollisuus siis supistuisi toimialla erittäin merkittävästi. Vähintään säännöstä sovellettaessa olisi työnantajan henkilöstömäärää laskettaessa otettava huomioon sekä työsuhteiset että virkasuhteiset henkilöt. Parempi vaihtoehto voisi kuitenkin olla, että julkisen sektorin työnantajien osalta takaisinottovelvollisuuteen ei tehtäisi mitään muutoksia.

Merityösopimuslakiin ehdotetut säännösmuutokset

Kirkon alat ry:llä ei ole kommentoitavaa merityösopimuslakiin ehdotetuista muutoksista.

–

Aaltonen Paula

Pietinen Pekka

Kirkon alat ry

Tutustu myös Kirkon alat ry:n keskusjärjestön, STTK:n lausuntoon samasta lakiesityksestä.

STTK:n lausuntoon voi tutustua tästä linkistä.